Myös kalankasvatus kokeilee uusia keinoja
Turun Sanomat, Maarianhamina
Ahvenanmaan kalastajayhdistyksen toiminnanjohtaja Fredrik Lundberg ja Ahvenanmaan kalankasvattajayhdistyksen toiminnanjohtaja Andreas Enqvist ovat molemmat nuoria miehiä. Heillä riittää uskoa perinteisiin elinkeinoihin. He myös ymmärtävät katsoa pitemmälle tulevaisuuteen - toisin kuin lyhytnäköisesti kalastusta ja kalankasvatusta säätelevät pykälänikkarit.
Ilman kalastusta saaristo on kuolemaantuomittu. Kalastuksen häviämisellä olisi laajat kerrannaisvaikutukset koko yhteiskuntaan.
Fredrik Lundbergin mukaan kalastajat ovat mukautumassa nykytilanteeseen, mutta eivät enää uusiin rajoituksiin. Nyt pyydetään siikaa, meritaimenta, kuhaa ja ahventa ja toisin kuin lohen, näiden lajien määriä ei rajoiteta. Säännöstelystä huolehtivat kasvavat hyljelaumat.
Kasvattajapuolella Ahvenanmaalla tuotetaan vuosittain 4 000 kiloa kirjolohta, jonka arvo on noin 13 miljoonaa euroa. Siikaa kasvatetaan100 tonnin verran vuosittain. Kannattavuus on markkinoiden varassa, sillä kalankasvatus saa tukea ainoastaan investointeihin.
Kuhaa ja ahventa umpikasseista
Andreas Enqvist kertoo Brändössä meneillään olevasta kokeilusta, jossa kalaa tullaan viljelemään täysin umpinaisissa kasseissa. Tuloksia odotetaan suurella mielenkiinnolla.
- Yhtä suuria umpinaisia altaita ei ole muualla. Ennen kasvatuksen aloittamista veden ja merenpohjan kuntoa tarkkaillaan ja otetaan näytteitä, jotta saadaan riittävän luotettavat vertailuarvot.
Brändö Laxin hallituksen puheenjohtaja Leif Eriksson istuttaa parin viikon päästä pienet kuhan ja ahvenen alut kasseihin. Jos kaikki sujuu kuten on suunniteltu, puolentoista vuoden kuluttua altaista on saatu 4000 kiloa kalaa.
Aikaisemmin suljettua kassiviljelyä on kokeiltu Paraisilla ja Hiittisissä. Brändön koeviljely on ottanut mallia Tukholmasta.
- Tietokone hoitaa hommat. Sähköpumput vaihtavat veden altaisiin puolen tunnin välein ja kalojen ulosteet ja rehujäämät imetään pois.
Toinen kalankasvattajille heitetty täky on mahdollisuus kasvattaaa kalaa maissa.
- Se vaatisi suuret altaat, valtavat vesimäärät ja veden kierron. Kuinka suuri laitoksesta pitäisi tehdä että se olisi kannattavaa ja kuinka paljon energiaa vie ympärivuorokautinen pumppaaminen, Enqvist miettii.
- Norjassa on maa-altaassa onnistuttu kasvattamaan vain yhtä kalalajia.
Saastuttaminen sai jatkua vuosia
Ahvenanmaalla erityisesti kalankasvattajat ovat saaneet niskaansa syytökset Itämeren saastumisesta. Ilmeisesti kuvitellaan, että sinilevä katoaa, jos Ahvenanmaalla lopetetaan kalankasvatus. Todellisuudessa kassit vain siirtyisivät Itämeren muille rannoille, joissa päästörajoitusten noudattaminen on mitä on.
Nykyinen tilanne on vuosikymmeniä kestäneen järjettömän välinpitämättömyyden tulosta. Parhaillaankin Itämerta kuormittaa kasvava liikenne, ilman saastelaskeumat, maanviljelys ja ihminen itse, joka reagoi vasta, kun oma huvivene juuttuu leväpuuroon.
Ahvenanmaalla toistakymmentä vuotta sitten perustettu Itämeri-säätiö lahjoitti suurinumeroisen summan Pietarin jätevedenpuhdistuslaitoksen korjaamiseen aikana, jolloin leväkukinnasta ei ollut kuultukaan. Näinkin voi 27 000 asukkaan yhdyskunta vaikuttaa mereen, jonka rantavaltioita kansoittaa100 miljoonaa ihmistä.
