Inhimillisten asioiden käsittely
kestää luvattoman kauan
Ihmisten arkeen liittyvien asioiden käsittely kangertelee hallintotuomioistuimissa. Esimerkiksi sosiaaliasioita koskevat valitukset saattavat odottaa ratkaisua jopa vuosia.
Hallintolainkäytön tehostamisesta väitöskirjan tehnyt Eija Siitari-Vanne katsoo, että julkisuuden välittämä kuva maankäyttövalitusten ylipitkistä käsittelyajoista on vääristynyt: todellisuudessa eniten viipyvät inhimilliset asiat.
- Maankäyttöasioissa yritysten taloudelliset intressit pitävät usein yllä mielenkiintoa nopeaan käsittelyyn. Samalla tavallisen yksittäisen ihmisen intressit jäävät jalkoihin, summaa Helsingin yliopistossa lauantaina väitellyt Siitari-Vanne.
Hän selvitti väitöskirjaansa varten juttujen viipymistä muun muassa tutkimalla Hämeenlinnan hallinto-oikeuden valituksia. Aineistona olivat tuomioistuimen vuosina 2000-2002 ratkaisemat asiat ja niistä tehdyt jatkovalitukset. Perkaus osoitti, että järjestelmässä pahnanpohjimmaisina ovat ihmiset, jotka esimerkiksi sairautensa tai vammaisuutensa vuoksi ovat jo muutenkin heikossa asemassa.
- Kysymys siitä, saako vammainen vaikkapa tukikengät, voi odottaa ratkaisua tuomioistuimissa jopa yli kolme vuotta. Tällainen käsittelyaika on kohtuuton.
Valituslupajärjestelmää laajennettava
Oikeusministeriössä lainsäädäntöneuvoksena työskentelevältä Siitari-Vanteelta löytyy tilanteen kohentamiseksi useita niksejä. Hän esimerkiksi peukaloisi korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) valituslupajärjestelmää.
Nykyisellään KHO ottaa suurimman osan hallinto-oikeuksien ratkaisuista tehdyistä valituksista automaattisesti uuteen käsittelyyn. Joihinkin juttuihin, kuten veroasioihin, pitää kuitenkin hakea erikseen valituslupaa. Valitusluvanalaisten asioiden joukko lisääntyy hieman lokakuussa.
- Valituslupajärjestelmän merkittävä laajentaminen olisi tehokkain tapa jouduttaa käsittelyaikoja. Yhä kattavampi järjestelmä mahdollistaisi sen, että KHO voisi katsoa vain todella tärkeät jutut. Näin oikeus joutuisi synnyttämään nykyistä vähemmän ratkaisuja, ja ne olisivat aiempaa selkeämpiä.
Uusi käytäntö heijastuisi Siitari-Vanteen mukaan myös hallinto-oikeuksiin ja lopulta hallintokäytäntöönkin asti.
- Entistä paremmin perustelluista ratkaisuista olisi helpompi ottaa opiksi.
Vaikutusta olisi myös EY-tuomioistuimeen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, jotka ovat erittäin ruuhkautuneita ja tukkeutuvat sitä enemmän mitä huonommin kansalliset järjestelmät toimivat.
Lisäksi Siitari-Vanne uskoo, että laillisuusvalvojille tulevien kanteluiden määrä vähenisi.
Valituslupajärjestelmän laajentaminen ei toisi yksistään kevennystä hallintotuomioistuinten kuormiin. Tämä johtuu siitä, että myös lupien käsittely takkuaa.
- Juttujen valmistelu ja käsittely sitovat niin paljon, ettei valituslupia ehditä puida nopeasti. Tällaisessa systeemissä ne jäävät makaamaan pinoon, Siitari-Vanne harmittelee.
