ULLA MATTSSON
Rantarata ei hiljennyt perjantain vastaisena yönä Littoisissa muun taajaman malliin. Kun liikenne Littoistentiellä yhdeltätoista oli jo hiipunut yksinäiseksi koiranulkoiluttajaksi, radalla alkoi kuulosuojaimet vaativa kolke. Seulontasaattue aloitti työnsä aivan Kaarinantien sillan tuntumasta. Yön urakka oli kaksiviikkoisen työrupeaman pisin, 380 metriä. Aamukuudelta junien oli taas päästävä Turusta Helsinkiin.
Nykyajan topparoikassa on 23 miestä ja massiivisia koneita, suurimpana 55-metrinen sepeliseula, joita VR-Radalla on vain kolme, niistäkin yksi vuokrattuna Viroon.
Kesän molemmat kotimaan koneet olivat Jämsän ja Oriveden välisellä rataosuudella, nyt toinen seuloo rantarataa Turun ja Piikkiön välillä, toinen Pohjankurun ja Ervelän välillä.
Työt alkoivat viikko sitten ja päättyvät torstaina. Vajaan yhdeksän kilometrin seulonnan kustannusarvio lähentelee 1,4 miljoonaa euroa. Summalla tehtiin myös jo elokuussa alkaneet ennakoivat työt ja perusteellinen jälkihoito.
- Rata neutraloidaan ja hitsataan uudelleen. Neutralointi tarkoittaa kiskojen katkaisuja neljänsadan metrin välein ja jännitysten poistamista niistä, hitsaamista yhteen ja kiinnittämistä uudelleen, seulontaporukkaa vetävä Jarmo Talja selittää.
Seulontaan aikaa kuutisen tuntia
Työt radalla alkavat kello 22.
- Ensimmäiset 50 minuuttia menevät valmistaviin töihin. Ohjaus- ja turvalaitteiden kaapelit irrotetaan ja tehdään aloitusmonttu, josta seulontakone lähtee liikkeelle, Jarmo Talja esittelee.
Aamulla rata on asennettava taas kuntoon. Juuri seulotulla radalla nopeusrajoitus pudotetaan 50 kilometriin tunnissa, muulla työmaa-alueella 80 kilometriin.
Seulontakone imuroi sepelin ratapölkkyjen alta runsaan puolen metrin syvyydeltä.
- Yli 70-milliset ja alle 30-milliset kivet kone sylkee luiskaan takaisin, jauhautunut hiekka ja pikkukivet lentävät radan syrjään, selittää vastaava mestari Hannu Jurvala .
Ratasepelin laatu on tarkasti EU-direktiivillä määriteltyä - kuinkas muuten.
- Pyöreäkulmaisia ei saa olla joukossa, sillä kivien on kiilauduttava tiivisti pölkkyjen alle. Myös kovuus on määritelty, esimerkiksi Vehmaan graniitti on liian pehmeää, Jarmo Talja selittää.
Jurvala on tyytyväinen työn sujumiseen. Vaikka koneet ovat toistakymmentä vuotta vanhoja, katkoksia ei ole sattunut ja tinki on saatu täyteen joka yö. Päivisin koneita huolletaan ja yölläkin paikalle saadaan tarvittaessa nopeasti korjausmiehet.
- Onhan tässä tietty jännitys koko ajan päällä. Työ pitäisi saada etenemään suunniteltuun kohtaan yön aikana niin, että rata saadaan taas kuntoon aamujunalle, sanoo vastaava mestari Hannu Jurvala.
Seulan jälkeen tulee kaivinkone, ainoa paikallinen tekijä tässä saattueessa. Kauha tasaa seulan radalle valuttamaan kelvollista sepeliä. Sen jälkeen tulevat tiivistävä "toppakone" ja sepeliaura. Uutta sepeliä pannaa radalle tarvittava määrä, topataan uudelleen ja raiteet harjataan.
Käsitelty rata on matkustajalle mukavampi ja myös turvallisempi.
Viikko radalla yhtä putkea
Korjausporukka heittää herjaa.
- On vähän pakkokin, ei täällä yöllä muuten jaksa, sanoo sähkötöitä tekevä Tapio Uusitalo ja kaverit myöntelevät.
Hannu Jurvala on ollut korjausurakoissa reissun päällä vuosikymmeniä.
- Ei siinä enää ole seikkailun makua, hän hymähtää.
- Kotona Riihimäelläkin voisi olla. Sitäkin on kokeilu, kun olen valvonut siltatöitä. Talvi menee kunnossapitohommissa.
Korjausporukan vaihtuvuus on vähäinen. Jyväskylän ammattikorkeakoulussa liiketaloutta opiskeleva Teppo Kilpeläinen on ratatöissä viidettä kesää.
- Olen valmistumassa, mutta jos oman alan töitä ei löydy heti, tulen varmaan ensi kesänäkin, hän sanoo.
Nuorta meistä ei yötyö ole väsyttänyt: ulkona ja raskaissa töissä pysyy kyllä hereillä.
- Ainoa ongelma on, että päivärytmiin on hankala yöviikon jälkeen päästä takaisin.
Radalla ollaan seitsemän yötä putkeen. Viisi arkiyötä tehdään 10-tuntisina, kaksi viikonlopun yötä 12-tuntisina. Sen jälkeen on seitsemän päivää vapaata. Radalla seuloo toinen porukka.
