MIKA RAJALA
EU-jäsenyys on tuonut keskisen Itä-Euroopan ja Baltian maille kasvusykäyksen. Maat kuitenkin yhä potevat ongelmaa, joka on ollut niiden vaivana itsenäisyyden alusta asti. Vaihtotaseet ovat miinuksella ja Itä-Euroopan uudet EU-jäsenet velkaantuvat ulkomaille.
Vaihtotaseongelmat heikentävät muun muassa Viron emu-kelpoisuutta.
- Jossain vaiheessa komissio tulee varmasti kiinnittämään huomiota vajeeseen, ellei se ala supistua, kertoo professori Mika Widgrén Turun kauppakorkeakoulusta.
Viro on nyt mukana ERM II -järjestelmässä. Sen valuutta on sidottu euroon mutta valuutalla on 15 prosentin vaihteluväli.
- Jos Viron kruunu menee ERM-putken alarajalle, siitä voi tulla poliittinen kysymys maan emu-jäsenyyden kannalta. ERM:ssä valuutan tulisi olla enemmän putken keskellä kuin ylä- tai alarajalla.
- Ennemmin tai myöhemmin ulkomaankaupan on tasapainotuttava, jos ei muuten, niin valuuttakurssin heikentymisen kautta. Näinhän tapahtui Suomessa laman alussa, Widgrén toteaa.
Sijoittajien usko tärkeä
Vaihtotaseen vaje ei ole ongelma, ei ainakaan niin kauan kun ulkomaisten sijoittajien usko maahan säilyy vahvana.
- On hyvin luonnollista, että kehittyvillä talouksilla vaihtotase on alijäämäinen, sanoo tutkimuspäällikkö Pekka Sutela Suomen Pankista.
Hän ei ota kantaa yksittäiseen tapaukseen koskien uusia EU-maita, vaan puhuu vaihtotaseongelmasta yleisellä tasolla.
- Niin kauan kun ulkomaista rahaa virtaa maahan, vaihtotaseen vaje ei ole haaste esimerkiksi talouspolitiikalle. Periaatteessa vaihtotase voi olla alijäämäinen kuinka kauan tahansa, kuten Yhdysvaltojen tapauksesta olemme nähneet, hän erittelee.
Sijoittajien epäusko olisi tappavaa myrkkyä Virolle. Korot nousisivat, kun keskuspankki puolustaisi ERM-kytkentää. Nousseen korkotason takia velanhoitomenot söisivät kansantalouden kakusta yhä enemmän.
Kun investointihyödykkeitä ei löydy kotimaasta, ne hankitaan ulkomailta. Investoinnit käytetään maan kotimaisen tuotannon kasvattamiseen.
Kun tarvittavat investoinnit on tehty, ulkomaanvelka maksetaan lisääntyneiden vientitulojen avulla. Tähän uusilla Itä-Euroopan EU-jäsenillä on hyvät mahdollisuudet, sillä maat tunnetusti pystyvät kilpailemaan tuotantokustannuksilla ja näin ollen tuomaan markkinoille hintakilpailukykyisiä tuotteita.
- Maat saavat investointeja tuotannon monipuolistamiseen ja kehittämiseen. Toistaiseksi Itä-Euroopan EU-jäsenien tarjonta melko kapeaa ja hyödykkeitä joudutaan tuomaan ulkomailta, Widgrén sanoo.
Slovenia loistaa
Vauraudeltaan uudet EU-maat ovat vähintäänkin kahden kerroksen väkeä. Loistavimpana joukosta erottuu Slovenia, jonka ostovoimakorjattu kansantuote henkeä kohti jää euroalueen keskitasosta reilun viidenneksen. Tämän kaulan maa kuroo nopeasti kiinni, sillä Itävallan ja Italian kainalossa sijaitseman maan kasvu on lähes viiden prosentin luokkaa.
Jos euroalue yskii yhden prosentin tahtia ja Slovenian kasvu jatkuu viime vuoden tasolla, Slovenia saavuttaa euromaiden tason jo vuosikymmenen vaihteessa.
Baltian maiden ostovoimakorjattu kansantuote henkeä kohti on vajaa puolet euromaiden keskitasosta.
Toisaalta niiden kasvuvauhti on Sloveniaakin ripeämpi.
Ensimmäisenä EU-jäsenyysvuotena Viron ja Latvian kasvu oli noin kahdeksan prosenttia. Tämän vuoden ensimmäisellä neljänneksellä tahti on hiipunut jokusen prosenttiyksikön kymmenyksen, mutta vastaavia kasvulukuja voivat esitellä vain maat maapallon toisella puolella Aasiassa.
