Muutos sopii sananakin hyvin Turun Kirjekuoritehtaan toiminta-ajatukseen, sillä tehdas on muutakin kuin kirjekuorien valmistaja - vaikka siinäkin se on Suomen toiseksi suurin. Paperitukkurina ollaan Suomessa neljännellä sijalla. Asiakkaina on kirjapainoja, tukkuliikkeitä, yrityksiä, pankkeja, posti, vakuutusyrityksiä, suoramarkkinointiyrityksiä ja mainostoimistoja. Suomessa markkinaosuus on reilu kolmannes koko kakusta, ja mitä vaativampi työ, sen paremmin löytyy markkinajohtajuus. Kymmenesosa tuotannosta menee vientiin.
Jo vuonna 1874 perustetun yrityksen (tuolloin Turun Pussi- ja Kirjekuoritehdas) menneisyyskin on täynnä loistavia muutoksia: on osattu sopeutua silloin, kun se on ollut tarpeen. Pussien, rasioiden ja varsinkin kieltolain aikaan hyvin kauppansa tehneiden kanisterien valmistuksesta on luovuttu, mutta ydinosaaminen eli kirjekuori ei katoa mihinkään, päin vastoin. Sen tekemiseen on etsitty paras mahdollinen teknologia ja tilat.
- Globalisaatiokaan ei uhkaa, kun asiakkaat ovat lähellä ja vaativat nopeita toimituksia, selvittää yrityksen toimitusjohtaja Fredrik Lindeman yrityksen nykytilaa .
Menneisyyttä ja nykyisyyttä enemmän johtoa kiinnostaa tulevaisuus, johon myös halutaan sopeutua ottamalla huomioon muutokset. Yrityksen visiona on tavoittaa kirjekuoripuolella markkinajohtajan asema niin, että kannattavuus säilyy ja asiakas on tyytyväinen. Paperitukkurin valikoimaan kuuluu myös pahvien ja kartonkien lisäksi tarramateriaaleja, käärepapereita, digitaalisia kalvoja ja papereita sekä painovärejä ja apuaineita.
- Ei pelkkä perinne myy. Korkeintaan se on kermaa meidän kakullamme. Kyllä asiakas arvostaa sitä, mihin yrityksenä olet menossa, ei sitä, mistä olet tulossa. Nykymaailmassa bisnes on raakaa, tuumii Lindeman.
Niinpä niin. Ratkaisevaa on kotimaisen asiakkaan mielestä hinnan, laadun, palvelunopeuden ja toimitusvarmuuden cocktail. Vientiasiakas puolestaan on valmis maksamaan reilusti enemmän tuotteesta, jonka tietää laadukkaaksi, selvittää puolestaan markkinointijohtaja Mikko Mellanen . Mellanen lisää kyllä varovaisesti, että Venäjän markkinoilla yrityksen ikä toki tekee säväyksen, onhan Kirjekuoritehdas sentään perustettu tsaari Aleksanteri II :n ollessa Suomen suuriruhtinaana.
Kirjekuori ei katoa
Yrityksen kirjekuorisortimentti on kunnioitettavan laaja: on päällystettyjä, sävytettyjä ja kaiken kokoisia räätälintyönä asiakkaan toiveiden mukaan. Varaston puolella kirjekuoria on parhaillaan 40 miljoonaa kappaletta. Nopein kone syytää uusia kuoria jopa tuhannen kappaleen minuuttivauhdilla.
Kirjekuori tuskin lähivuosikymmeninä katoaa mihinkään. Kirjekuoritehtaan liikevaihto kasvoi viime vuonna 9 prosenttia, ja määrällisesti kasvu oli vieläkin suurempaa. Myös postin teettämän tutkimuksen mukaan kirjeiden lähettäminen lisääntyi viime vuonna muutaman prosentin verran. Vaikka suurin osa entisajan kirjeenvaihdosta ja puhelinsoitoista hoidetaan sähköpostitse, tuottaa mobiiliaika suoramarkkinointisääntöineen myös uutta postitettavaa. Samaisen postin tutkimuksen mukaan 90 prosenttia kuluttajista nimittäin haluaa laskunsa edelleen vanhanaikaisesti paperilla ja postitse, vaikka maksaakin sen mieluiten sähköisesti.
Vaikka yrityksen päätuote on kirjekuori, kuuluu Lindemanin ja Mellasen äänessä selvästi ylpeys, kun puhutaan korkeatasoisista painopapereista. Kirjekuoritehtaan paperille on painettu yksi jos toinenkin vuoden kauneimman kirjan -tittelillä palkittu teos. Loppujen lopuksi paperivalinta merkitsee paljon, kun painotyön ulkoasua valitaan ja sen halutaan viestivän teoksen henkeä.
- Esimerkiksi Mauri Kunnas päättää itse kirjojensa painoasusta ja paperista. Siinä olisi mallia muillekin. Hieno kirja saattaa olla tekijänsä elämäntyö. Eikö siis ammatti-ihmisen kannattaisi uhrata vaikka puoli tuntia työaikaansa ja perehtyä paperilaatujen mahdollisuuksiin - semminkin, kun paperin osuus joka tapauksessa on pieni kirjan tekemisen muihin kuluihin verrattuna, selvittää Mikko Mellanen.
Turun Kirjekuoritehtaan liikevaihto on nykyään 14,5 miljoonaa euroa ja henkilöstön määrä 85. Vaikka Roger Nylund aikookin kesälomien jälkeen ulkoistaa itsensä eläkkeelle, ei henkilöstön määrä vähene, päin vastoin. Hakusessa on väkeä mm. myyntityöhön.
Roger Nylund on tällä hetkellä viimeinen lenkki ketjussa, jonka alkupää on vuodessa 1881. Silloin turkulainen kauppias E. Nylund perusti paperitukkuliike oy E. Nylund Ab:n. Muutamaa vuotta myöhemmin samainen Evert, jonka muotokuva on edelleen kunniapaikalla Turun Kirjekuoritehtaan ala-aulassa, oli ostanut Turkuun vuonna 1874 perustetun Pussi- ja Kirjekuoritehtaan. Tuolloin tehtaassa oli viisi työntekijää, jotka valmistivat tuotteita kahden kirjekuorikoneen, leikkurin ja stanssin avulla. Siitä lähtien talossa on nähty neljä polvea Nylundeja. Vuonna 1997 paperitukusta sekä kirjekuoritehtaasta tuli osa pohjoismaista OP-Kuvert AB -konsernia. Suomessa ja Ruotsissa toimivan konsernin liikevaihto on 37 miljoonaa euroa ja tuotantomäärä yli 1,5 miljardia kappaletta vuodessa. Turun Kirjekuoritehtaalla on myyntikonttorit Turun lisäksi Helsingissä ja Tampereella.
Kunniakas menneisyys
Alkuun yritys toimi eri osoitteissa Turussa, kunnes oma kiinteistö nousi Venäjän Kirkkokadun (nyk. Yliopistonkadun) varteen vuonna 1889. Tehdas oli hyvin ajanmukainen. Työnjohtaja oli hankittu Berliinistä, koneita Saksasta. Yliopistonkadun pohjakerroksessa oli voima- ja valaistuskone sekä varastot. Ensimmäisessä kerroksessa valmistettiin kirjekuoria, toisessa rasioita.
Tehtaalle asennettiin dynamokone "jonka avulla tehtaan kaikki huoneet, makasiinit ja ullakot saatiin valaistuiksi." Ja uuden kaasumoottorin ansiosta saatiin lisää tehoa: "Nyt emme voineet olla tyytyväisiä vain ruumiilliseen voimaan, vaan oltiin pakoitetut tarttumaan koneelliseen voimaan", todettiin hallituksen pöytäkirjoissa viime vuosisadan alussa.
Toiminta laajeni voimakkaasti ja rakennuksia laajennettiin vuosina 1890 -1917. Kuljetuskalusto oli alkuun hevosvetoista, mutta ensimmäinen jakeluauto hankittiin vuonna 1924. Muuten pulakausi 20-ja 30-luvuilla oli kovaa aikaa, samoin sotiemme ajat, jolloin kuljetuskalusto otettiin armeijan käyttöön ja miehet joutuivat rintamalle. Sotien jälkeen toiminta kuitenkin laajentui entisestään ja niinpä Yliopistonkadun teollisuuskortteli kävi vähitellen auttamatta ahtaaksi ja vanhanaikaiseksi. Niinpä oli aika etsiä uusia toimitiloja. Roger Nylund muistelee Yliopistokadun viimeisiä vuosia:
- Tiloissa ja ympäristössä tapahtui paljon. Yliopistonkadulla ei olisi ollut mahdollista toimia nykyisessä mittakaavassa: koneet eivät olisi mahtuneet enää sisään. Aikaisemminkin jouduttiin tekemään reikiä seiniin, jopa sulkemaan Yliopistonkatu, jossa muutenkin oli katutöiden ja uudisrakennusten takia vaikea liikennöidä. Täysperävaunullista rekkaa ei pihalle olisi mitenkään saatu mahtumaan.
Museovirasto oli ehtinyt antaa Pussi- ja Kirjekuoritehtaan rakennuksille suojelupäätöksen, mikä hankaloitti toimitilojen myyntiä. Onneksi hätiin tuli Partek, joka rakennutti yritykselle asianmukaiset toimitilat Turun Urusvuoreen sekä kiinteistöyhtiö, joka saneerasi Yliopistonkadun tilat. Samalla Partekin pintamateriaaleja testattiin vanhan kiinteistön täydellisessä saneerauksessa.
Turun Kirjekuoritehtaan uudisrakennuksen piirsi Arkkitehtitoimisto Casagrande. Tarkoituksena oli löytää ratkaisu, jolla teollisuusrakennuksessa saavutettaisiin äärimmäinen joustavuus, mitä tulee koneiden painoon, mahdolliseen meluun, tuotanto-olosuhteiden vaihteluun ja LVI-ratkaisuihin. Nyt neljännesvuosisata myöhemmin, kun koneiden koko ja kapasiteetti ovat kasvaneet ja ihmistyön korvaa toisinaan painava, kallis ja tilaa vievä robotti, talo on testattu ja edelleen hyväksi havaittu.
Marja Krons
