Uutiset

Yksinkertaista

Turun kaupunki käyttää päivähoitoon vuosittain noin 65 miljoonaa euroa. Päivähoitomaksuilla siitä katetaan alle kymmenesosa.

Kaupunki järjestää hoidon tavalla tai toisella lähes 6 500 lapselle. Jos vanhemmilta haluttaisiin kerätä 35 000 euroa lisärahaa, se hoituisi 5,4 euron vuotuisella hinnankorotuksella eli 45 sentillä kuussa.

Kunta ei voi lain mukaan kuitenkaan tehdä sitä, sillä asiakasmaksujen ylärajoista päättää eduskunta. Kansanedustajat eivät halua leimautua kiskureiksi, joten taksoihin on hyvin vaikea tehdä edes indeksikorotuksia.

Koska elämä kuitenkin kallistuu, kunnat joutuvat nipistelemään rahaa mistä keksivät. Irvokasta kyllä, on poliittisesti helpompaa mätkäistä 1 300 euron hinnankorotus yhdelle kuin viiden euron korotus kaikille.

Turun päivähoitouudistuksessa ei ainakaan virallisen totuuden mukaan ole edes kysymys rahasta, vaan järjestelmän yksinkertaistamisesta. Kuinkahan mahtanee käydä.

Kun kotona vietetyistä hoitopäivistä ei ole enää taloudellista hyötyä, ihmiset tuskin virittelevät työvuorojaan entiseen malliin. Lapsen voi sitä paitsi viedä tarhaan vapaapäivänäkin, jos haluaa vaikka pestä ikkunat, käydä kaupoilla tai tutustua jälleen puolisoonsa. Hoidostahan maksetaan joka tapauksessa.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Jos kolmen lapsen perhe tuo pesueensa päiväkotiin vaikkapa viisi ylimääräistä kertaa kuussa, uusia hoitopäiviä kertyy 15. Yhdentoista kuukauden aikana ero on 165 hoitokertaa. Se tarkoittaa kolmen bussilastillisen lapsilaumaa. Lain mukaan sellaisen kaitsemiseen tarvittaisiin 23 hoitajaa - enemmänkin, jos mukana on alle kolmevuotiaita.

Ja nyt puhuttiin siis yhden perheen aiheuttamasta lisätarpeesta.

Sosiaalitoimen virkamiehet eivät ainakaan esityslistan perusteella näytä korostaneen tätä asiasta päättäneelle lautakunnalle. Myös vaikutus yksittäisten perheiden talouteen vaikuttaa jääneen taka-alalle.

Ehdotus 8 000 mummonmarkan hinnankorotuksesta eräille lapsiperheille olisikin varmaan ollut poliittisesti hankalampi juttu.

HANNU MIETTUNEN