Muun muassa Hurriganesin kitaristina tunnettu musiikintekijä kirjaimellisesti heräsi luonnonkatastrofiin.
- Muutama vuorokausi tsunamin jälkeen havahduin yöllä omituisesta painajaisesta. Päässä myllersivät mielikuvat katastrofista, kun aalto pyyhki ihmiset, talot, autot ja kaikki tieltään. Pyörin hikipäissäni sängyssä ja kun en saanut enää unta, nousin ylös. Sen seurauksena syntyi Nojaa minuun -kappale, Ile Kallio, 49, kertoo.
Ensimmäinen tukija löytyi kotoa. Kallio on tehnyt musiikkia yhdessä puolisonsa Kaija Kärkisen kanssa 1990 -luvun alusta. Tuloksena on seitsemän studioalbumia, joista viimeisin, Kuka saa kyyneleet , ilmestyi viime vuonna.
- Kaija auttoi tekstin kanssa eikä mennyt kuin pari päivää, kun biisi oli valmis. Painuin levy-yhtiö EMI:iin ja kysyin toimitusjohtaja Wempalta ( Koivumäki ) ja tuottaja Juha Tikalta , että tämmöinen tuli, tehdäänkö jotain. Siinä päätettiin heti, että tehdään.
Luonnonkatastrofin toi erityisen lähelle suomalaisten läsnäolo onnettomuusalueella. Kallio tunsi Thaimaassa kadonneen Aki Sirkesalon vuosien takaa.
- Kyllä minullakin oli juuri se henkilökohtainen kosketus siihen tapahtumaan, joka ensin kouraisi syvältä. Juttelin Akin kanssa päivää ennen kuin hän lähti lomalle perheensä kanssa. Oltiin Akin kanssa kollegoja, ei mitään läheisiä ystäviä.
- Hän soitti kysyäkseen mun mielipidettäni yhdessä työasiassa. Sitten jäätiin suustamme kiinni ja puhuttiin perheistä ja niitänäitä, kun ei oltu nähty varmaan puoleen vuoteen. Aki oli tosi tyytyväinen, kun oli saanut albumin juuri valmiiksi ja oli lähdössä lomalle perheen kanssa.
Tuotantokoneisto herkkänä
Nojaa minuun -single on omiaan vetoamaan ihmisten auttamishaluun. Avun kohdistaminen lasten hyvinvoinnin edistämiseksi ponnistelevalle Unicefille oli luonteva ratkaisu kahden pojan isältä.
- On iso vääryys että lapset kärsivät, oli syy mikä hyvänsä. Pahimmat mielikuvat liittyi juuri avuttomiin lapsiin, joten oli helppo suunnata apu Unicefille, joka keskittyy lasten perusturvallisuuden jälleenrakentamiseen. Näin saadaan terveydenhuolto, koulut ja vastaavat perusrakenteet kuntoon. Silloin lapsille tulee semmoinen olo, että elämä jatkuu - että kaikesta huolimatta tästä mennään eteenpäin.
Yhteistyökumppaneita ei tarvinnut suostutella - asia tunnettiin omaksi joka taholla.
- Kun levy-yhtiö ja Unicef olivat lähteneet mukaan, aloin soittaa läpi muusikoita, laulajia ja studioita. Kaikki innostuivat saman tien, kukaan ei ruvennut pähkäilemään. Isotkin organisaatiot kuten Finnvox-studio, filmituotantoyhtiö, kannentekijät ja cd-tehdas olivat saman tien valmiita näihin talkoisiin kuin partiolaiset, Kallio kehuu.
- Myös MTV3, Nelonen, Radio Nova ja Kiss FM antoivat Unicefille ilmaiset mainoskampanjat. Niidenkin tuen rahallinen arvo on useita kymmeniä tuhansia euroja.
Nojaa minuun -hankkeen tuotto tilitetään kokonaisuudessaan Unicefille. Projektin kulut verojen jälkeen jäävät alle hyväntekeväisyyskeräyksille tyypillisen 10-15 prosentin osuuden. Kulupuolelle jäävät levymyynnistä pidätettävän arvonlisäveron lisäksi vain cd-valmistajan ja videon tekijöiden raaka-ainekulut eli cd-aihiot ja betacam-nauhat.
- Levy-yhtiö laati paperit, joilla anottiin Gramexilta, että radiosoitosta muusikoille ja laulajille tulevat Gramex-tulot ohjataan Unicefin Aasian lapset -tilille. Samoin me luovutaan tekijänoikeuksista tämän kappaleen suhteen, Kallio selventää.
Tyydytys talkoohengestä
Studiossa työ eteni kitkattomasti, sillä urakoimassa oli kokeneita ammatilaisia. Kortensa kantoivat kekoon muun muassa laulajat Irina , Samuli Edelmann , Sami Saari , Jore Marjaranta , Veeti ja Jorma Kääriäinen sekä muusikot Okko Laru , Masa Maijanen , Pekka Gröhn ja Mikko Kuustonen.
- Studiossa hyvä fiilis. Kun näitä laulettiin ja soitettiin, jengi oli niin sanotusti aika herkillä eli studiossa oli positiivinen tulkitsemisvimma.
- Biisin perusajatus on, ettei tuleen jäädä makaamaan. Surutyö pitää tehdä, mutta elämä vaatii jatkamaan ponnistelua. Ei lapset jää murehtimaan, ne itkee itkunsa ja sen jälkeen rakennetaan taas hiekkalinnoja ja unelmoidaan. Jengi ymmärsi hienosti, kun sanoin että tämä on jälleenrakentamislaulu, ei mikään muistolaulu.
Tekijöille hankkeen loppuunvieminen on tuottanut henkistä tyydytystä.
- Kun työ oli hoidettu, tuli tosi hyvä olo. Kyse on yksinkertaisesta jutusta: satuin tekemään laulun, jolle löydettiin väylä auttaa kärsiviä. Iso joukko ihmisiä ja yrityksiä innostui asiasta ja puhalsi samaan hiileen.
- Toinen mahtava juttu on se, että kaikki laskivat muut työkalut käsistään ja tekivät oman osuutensa tämän projektin eteen ja vasta sitten jatkoivat omia hommiaan. Kaikille on varmasti jäänyt hyvä mieli.
Kallio näkee auttamishalun taustalla arvoilmaston lämpenemisen solidaarisuudelle.
- Tämä kaikki peilaa sitä, että etenkin täällä länsimaissa on eletty hyvin voimakkaasti itsekkyyden aikaa. Mainonta on tuutannut 20 vuotta, että pidä huoli, että sulla on kivaa. Pitkään ei piitattu ollenkaan siitä, miten muilla menee.
- Ihmisillä on kuitenkin syvällä auttamisen tarve - että saa sellaista tyydytystä, jonka saavuttaa auttamalla jotakuta jossain hankalassa tilanteessa. Sen takia tsunamin seurauksena jengi on palanut halusta päästä auttamaan.
- Koska musiikin tekeminen perustuu monilla tarpeeseen välittää tunteita, muusikot aktivoituvat tällaisessa tilanteessa herkästi - tulee entistä suurempi vimma tehdä jotain. Sen takia valmius on varmaan niin iso heti kun jotain tämmöistä tapahtuu, Kallio pohtii.
Matti Komulainen
