Yrittäjyys on geeneissä
- Uskon myös omiin lapsiini, Sukari toteaa
Tuntuu hyvältä, että he ovat tulleet jatkamaan työtäni.Kolmekymmentä vuotta huonekalualalla toiminut Toivo Sukari ei suinkaan ole sukunsa ensimmäinen yrittäjä. Jo hänen isänsä oli pienestä pitäen kova liikemies. Maatilansa ohella hän pyöritti saha-alan yritystä ja huvilaveistämöä. Eivätkä bisneshommat ole kahdeksankymppiseltä papalta vielä tänä päivänäkään loppuneet.
Toivo Sukari starttasi aikanaan huonekalualalle maakunta-autollaan. Eeva -vaimo on istunut koko työelämänsä ajan miehensä rinnalla. Tosin lapset pitivät hänet kotona pieniä työrupeamia lukuun ottamatta aina vuoteen 1983, jolloin Veera syntyi. Silloin he uskoivat lapset hoitajan huostaan ja Eeva palasi takaisin töihin. Erilaiset konttorityöt ovat kuuluneet hänen tehtäviinsä jo lähes kahden vuosikymmenen ajan.
Sukarien uusi sukupolvi on jo kovaa kyytiä asettumassa perheyritykseen. Näillä näkymin tulevaisuus näyttää turvatulta pitkälle eteenpäin, sillä kuudes kolmannen polven Sukari syntyi viisi kuukautta sitten.
Pohtiessaan lastensa tulevaisuutta, Toivo Sukarin mieleen nousevat aika ajoin pitkiksi venyneet työpäivät, jolloin ei pahemmin liiennyt aikaa perheelle.
- Lapset tuntevatkin minut varmasti parhaiten isänä, joka oli aina töissä.
Jos näin on, ihmetellä sopii, mikä sitten saa vielä perheen kuopuksenkin, 9 -luokkalaisen Juhon toteamaan: - Kai mä tänne päädyn, jos vain pääsen.
Uralla noustaan askel askeleelta
Kukin Sukarin lapsista on hankkinut ammattitaitonsa käytännön työssä: askel askeleelta, pala palalta. Taitojen karttuessa myös tehtävät ovat vaihtuneet vastuullisemmiksi.
27 -vuotiaan Pekan tie markkinointijohtajaksi alkoi varastohommista. Ammattikoulu sai väistyä. Päivät myyjänä ja myymäläpäällikkönä kasvattivat hänet nykyiseen tehtävään, jossa hän on toiminut jo kolmisen vuotta.
- Näen tulevaisuuden positiivisena, toteaa kahden lapsen isä.
- Uusia liikkeitä perustetaan kaiken aikaa lisää, joten haasteita kyllä riittää, mutta niistä kyllä myös selvitään.
Hanna on kahdestakymmenestäkuudesta ikävuodestaan huolimatta ollut mukana perheyrityksessä jo lähes kymmenen vuotta.
- Minulle oli itsestään selvää, että tänne tullaan ja ollaan aina eläkeikään saakka, toteaa Hanna.
Tehtävät ovat vaihtuneet vuosien vieriessä. Kassa-, myynti- ja konttoritöiden välissä hän ehti opiskella kauppakoulussa. Nyt Hanna toimii palkanlaskijana. Vaihtelua arkeen tuovat myyntityö sekä kaukomaille ulottuvat ostosmatkat Kaisa -siskon kanssa.
Myös Hanna on omalta osaltaan ollut turvaamassa yrityksen jatkuvuutta. Hänellä on kolmen ja puolen vuoden sekä kymmenen kuukauden ikäiset tytöt.
Veera teki puolen vuoden keikan Englantiin ennen kuin asettui taloksi isänsä yritykseen. Nyt äitiyslomalla olevalla 21-vuotiaalla Veeralla on takanaan noin neljän vuoden työputki. Sisarustensa tavoin myös Veera on osallistunut myyntityöhön. Viimeiset kaksi vuotta hän on kiertänyt ympäri Suomea käynnistämässä uusia liikkeitä.
- Työ oli mieluisaa. Jos tätä menoa jatketaan, kyllä tässä talossa vastaavanlaisia töitä ja haasteita riittää.
Sisustusliike kasvoi huonekalujen kylkeen
Myyjän ja tuontisihteerin työt saivat väistyä, kun Kaisa Sukari-Saloseen iski mieletön halu kehittää itseään ja tehdä jotain omaa. Sellaista, josta pystyy myös ihan itse päättämään.
- Olin jo pitkään haaveillut vaatekaupasta, mutta kun äidin ja Hannan kanssa pohdimme asiaa, totesimme että lahja- ja sisustustavaroiden myynti istuu paremmin tähän ympäristöön, toteaa 23 -vuotias kahden ja puolen vuoden ikäisen pojan äiti.
Sisustusosasto tukee Kaisan mielestä hyvin huonekalupuolta. Huonekaluja ei osteta vuoden tai parin välein. Pienillä yksityiskohdilla, kuten koristetyynyillä tai kauniilla esineillä kotiin saadaan kuitenkin jo aivan uudenlainen ilme.
Osastolla on tarjolla lähes kaikkea kodin sisustukseen. Yksilöllisyyttä tuovat erikoistavarat, joita on myynnissä vain yksittäisiä kappaleita.
- Pyrin siihen, että täältä löytyy sisustustuotteita kaikille ja mahdollisimman edullisesti.
- Vedämme yhtä köyttä saman katon alla olevan huonekalupuolen kanssa.
Pääosan tuotteista Kaisa hankkii itse Kiinasta ja Indonesiasta. Käsintehdyt puuesineet tulevat Balilta, cd-telineet Ruotsista. Hanna on tukena ja makutuomarina yhteisillä messureissuilla. Vuodetekstiilit ovat tuotteista lähes ainoat kotimaiset.
Osa tavaroista tuodaan Suomeen itse, mutta suurin osa tulee vielä maahantuontiyritysten kautta.
Kaisa on pyörittänyt omaa osastoaan jo reilut neljä vuotta. Vaikka myynti onkin noussut 50 - 60 prosentin vuosivauhdilla, meno ei suurestikaan nuoren yrittäjän päätä huimaa.
Intoa riittää ja katse tähyää tiukasti tulevaisuuteen. Tavoitteena on saada oma osasto jokaiseen Maskun Kalustetalon myymälään.
- Tämä on mun juttu, ja kun on motivaatiota, jaksaa paiskia töitä. Tämähän on melkein kuin harrastus.
Marjatta Kangas