ERJA HYYTIÄINEN
Ympäristöjärjestö WWF pyrkii vauhdittamaan Euroopan unionin alueella käsiteltävien kemikaalien lainsäädännön uudistamista muistuttamalla, että Itämeren kala on liian myrkyllistä EU:n markkinoille. WWF:n suojelujohtajan Jari Luukkosen mukaan nykyistä tiukemmaksi säädettävä kemikaaliasetus on ainoa keino taata kalastajien toimeentuloa jatkossa.
- Edellisellä kerralla säädettiin, että kemikaalin haittavaikutukset on selvitettävä uusien kemikaalien osalta. Nyt noin 90 prosenttia EU:n alueella käytettävistä kemikaaleista on sellaisia, joiden vaikutuksista meillä ei ole tietoa. EU:n parlamentin käsittelyyn alkuviikosta tullut esitys uudesta kemikaaliasetuksesta pakottaisi yhtiöt tutkimaan myös vanhat kemikaalit, mikäli niitä valmistetaan EU:n alueella yli tuhat kiloa vuodessa, Luukkonen sanoo.
Siirtymäaika uusiin vaatimuksiin venyisi pisimmillään 11 vuoteen. Mereen valuvien kemikaalien määrän leikkaaminen vie vuosia, mutta merestä otettujen DDT- ja PCB-pitoisuuksien lasku aineiden käyttökiellon jälkeen osoittaa, että tilanteeseen on mahdollista puuttua.
- On parempi, että kemikaalien vaikutukset tutkitaan etukäteen eikä vasta sen jälkeen, kun jokin laji alkaa kuolla, Luukkonen sanoo viitaten merihylkeiden kohtaloon Itämerellä.
Kemikaalit eivät pääse pois Itämerestä
Kaloihin kerääntyvien kemikaalien määrä on Itämerellä korkeampi kuin Pohjanmerellä tai Jäämerellä. Esimerkiksi silakassa havaitut bromattujen palonestoaineiden pitoisuudet ovat Itämerellä 50 kertaa niin korkeat kuin Atlantilla. Luukkosen mukaan ilmiö selittyy Itämeren luonteella. Se on sisämeri, jonka veden vaihtuvuus on huono. Kaikki valuma-alueelta sateiden ja jokien mereen tuomat kemikaalit päätyvät Itämereen.
- Käsittelyssä olevan asetuksen suurin heikkous on, että siinä sallittaisiin erittäin vaarallisten ympäristömyrkkyjen käyttö poikkeustapauksissa myös jatkossa. Meidän mielestämme niiden käyttö pitäisi kieltää kokonaan tai jos kemikaalia korvaavaa tuotetta ei ole, pitäisi nimetä määräaika, mihin mennessä sellainen on kehitettävä.
Luukkonen nostaa silakan ja lohen esimerkiksi siitä, että sisämerenluonteiseen Itämereen kerääntyy kemikaaleja, jotka kulkeutuvat ravintoketjussa eteenpäin kaloihin, suurpetoihin kuten hylkeisiin ja merikotiin sekä ihmiseen.
Lautaselle kalaa kerran viikossa
WWF:n kannanotossa Itämeren kalat luokitellaan liian myrkyllisiksi EU:n markkinoille, mutta Luukkonen pehmentää sanomaa toteamalla tiedon pohjaavan dioksiinimääräyksiin. Suomi ja Ruotsi ovat saaneet poikkeusluvan Itämeren silakan ja lohen myyntiin 2006 loppuun saakka, sen jälkeen kalaa ei nykydioksiinipitoisuuksin saa myydä ihmisravinnoksi. Luukkonen myös korostaa, että kemikaaliasetus ei toteutuessaan vaikuttaisi kalojen myyntisäädöksiin, niistä kun säädetään elintarvikelainsäädännön kautta.
Järvikaloissa ei dioksiinia ole liian suurissa määrin tavattu. Valtion ravitsemusneuvottelukunta korostaa, että merestä pyydettyä kalaa voi edelleen syödä voimassa olevien suositusten mukaan. WWF:n julkaisema raportti ei sitä muuta. Saman allekirjoittaa Luukkonen.
- Kerran viikossa syötynä kalasta saatavat terveysvaikutukset ovat yhä parempia kuin mitä dioksiinin aiheuttama haitta on.
Lapsille, nuorille ja hedelmällisessä iässä oleville suuria silakoita ja Itämeren lohta suositellaan syötäväksi enintään pari kertaa kuukaudessa.
Mereen valuvat kemikaalit varastoituvat kalan rasvaan. Siksi Itämerestä pyydettävät vähärasvaiset kalat, kuten hauki, varastoivat itseensä vain vähäisiä määriä kemikaaleja.
Miten meren ekosysteemin käy, kun silakan ja lohen myyntikielto ihmisravinnoksi 2006 leikkaa pyyntimääriä, ei Luukkonen osaa vastata.
