Veli-Pekka Antila
Osaaminen on hieno asia. Suomalainen osaaminen, mitä sillä kulloinkin tarkoitetaankin, tuntuu olevan myös lähes jokaisen juhlapuhujan, poliitikon ja seminaarin avaajan lempisana. Se on avain aurinkoiseen tulevaisuuteen, taikasana, jonka avulla ratkaistaan kaikki ongelmat ja karaistutaan markkinoiden globaaleille kilpakentille.
Samaan aikaan, kun suomalainen osaaminen on terminä hoettu lähes latteudeksi, astelee merkittävä määrä ns. hiljaista tietoa työpaikkojen ovista lopullisesti ulos. Firman ovi kolahtaa viimeisen kerran myös lukemattomien ns. huippuosaajien takana.
Mikäli asiantuntijoiden arviot siitä, että jopa 80 prosenttia ihmisen työtaidoista on opittu työssä pitävät läheskään paikkansa, kysymys on isosta asiasta.
Hiljainen tieto -käsite on unkarilaisen Michael Polanyin kehittämä. Se on nimitys tiedolle, joka ymmärretään sanoitta. Hänen mukaansa uusi tieto ja oivallus syntyvät rajapinnalla, missä täsmätieto kohtaa hiljaisen tiedon.
Poislähtevän työntekijän hiljaisen tiedon siirtäminen seuraajan, työyhteisön ja koko yrityksen hyödyksi kompuroi helposti siihen, että huippuosaajalla ei useinkaan ole sanoja selittää sitä, miksi hän on työssään parempi kuin kaikki muut. Tällaisen automatisoidun taidon purkamiseen tarvitaan ammattilaisten apua, mutta sitäkin löytyy. Myös se on suomalaista osaamista.
Työtä tällä saralla tuntuisi riittävän. Jopa kolmannes suomalaisyritysten työntekijöistä vetäytyy seuraavien kymmenen vuoden kuluessa eläkepäivien viettoon. Lähtövauhti ei ole hidastunut. Valtiovallan tarjoamat eläkkeiden superkarttumat pitkään työssä viihtyville eivät tunnu kiinnostavan.
Vuoden alusta voimaan tullut eläkeuudistus polkee omalta osaltaan uutta vauhtia eläköitymiselle. Kun eläkeikä muuttui joustavaksi ja alin eläkeikä aleni, se antaa tänä vuonna peräti kolmelle ikäluokalle mahdollisuuden jäädä eläkkeelle yhtä aikaa.
Työnsä jättävien määrän arvioidaan tuplaantuvan normaaliin verrattuna. Kaikkiaan uudistus mahdollistaisi jopa määrän nelinkertaistumisen.
Kun raha on nostettu työssä viihtymisen porkkanaksi, mielletään eläkepäivien tuoma elämisen laatu sen vastakkaiseksi vaihtoehdoksi.
Näin ei tietenkään välttämättä tarvitsisi olla.
Osaamisen ohella juhla- ja seminaaripuheissa on jo pitkään vilissyt myös toinen hieno sana, ikäjohtaminen. Mitenkähän sen mahtaa käydä?
