Ei siis ihme, että kansanvalistushenkiset opettajat ja virkamiehet Turussa ryhtyivät tuumasta toimeen perustaakseen "kansallisen kirjakauppayhtiön etupäässä kirjallisuuden levittämiseksi kansan syviin riveihin". Osakkeita myytiin urakalla myös maaseudulle ja vuoden 1899 alussa kaikki osakkeet oli merkitty.
Turun Kansallisen Kirjakaupan ensimmäinen liike avattiin Linnankatu 16:ssa, silloin nk. Petreliuksen talossa - ja samassa talossa liike sijaitsee yhä. Jo ensimmäisestä sisustuksesta tehtiin näyttävä. Asialla oli tsaarin turkulainen hovipuuseppä Nikolai Boman , jonka myymäläkalustoon kuului mm. lasivitriinejä ja -laatikoita. Ensimmäinen myymälä käsitti tosin vain kaksi huonetta rakennuksen Aurakadun puoleisessa päässä.
Vastapäätä kauppahallia sijainnut liikepaikka oli jo silloisen Turun ydinkeskustaa, asiakasvirtojen varrella, sillä raitiotie kulki pitkin Linnankatua ja maaseudun linja-autojen päätepysäkit olivat Kauppatorilla. "Kansallisen talo" oli aikansa shopping center, sillä kirjakaupan lisäksi rakennuksessa toimi mm. pankki, parturinliike, rohdoskauppa ja tupakkakauppa. Verrattain nopeasti, jo vuonna 1913, kirjakauppa teki rohkean siirron ja osti itselleen koko rakennuksen. Toimitusjohtaja perheineen asettui asumaan kivitalon ylempiin kerroksiin, joissa lisäksi oli myös muita vuokrahuoneistoja.
Asioimistahti kirjakaupassa oli heti alkuun asiakaskeskeistä, sillä liike oli auki arkisin puoli kahdeksasta iltakahdeksaan. Kaupanteon rytmi oli muuten hitaampaa, sillä kustantajien uutuuskirjoja saatiin kahdesti vuodessa ja nimikemäärä oli vähäinen. Teoksia julkaistiin myös 64 sivun kuukausivihkoina; viimeisen osan maksettuaan asiakas sai kaupantekiäisiksi kirjalleen kannet. Pian nimikemäärä kuitenkin kasvoi ja jo 1930 -luvulla liikkeessä oli 900 hyllymetriä kirjoja! Niinpä tiloja oli kasvatettava vähä vähältä vuosikymmenien myötä.
Kasvun vuosikymmenet
Kansallisen Kirjakaupan palvelukseen oli heti liikettä perustettaessa tullut ripeä apulainen Yrjö Korte , joka pian siirtyi myös konttoriin. Toimitusjohtajaksi hänet nimitettiin vuonna1906, vasta 21-vuotiaana. Tätä ennen hän oli työnsä ohessa ehtinyt jo suorittaa Turun Kauppa-apulaiskoulun. Kielitaito ja laaja yleissivistys tarttuivat myös työn mukana, kaupan hyllyiltä.
Yrjö Korte matkusteli jo nuorena miehenä Pohjoismaissa ja Euroopassa haistellen kirjakauppa-alan tuulia. Niinpä liike 1950 -luvulla nousi maamme suurimmaksi kirjakaupaksi Helsingin ulkopuolella.
Laajeneminen alkoi itse asiassa 1920 -luvulla, jolloin näyteikkunoita oli jo neljä ja ulko-oviakin kaksi. Lisää vauhtia saatiin, kun Turkuun syntyi lisää oppikouluja, joiden kirjat piti koululaisten itsensä hankkia sekä suomenkielinen yliopisto.
Alkuun yrityksen osakkeiden omistuspohja oli laaja. Tulipa osakkaiksi myös mm. Kustannusosakeyhtiö WSOY ja Turun Suomalainen Yliopistoseura. WSOY:n nurkanvaltausoperaatio antoi 1980 -luvulla kirjakaupalle mahdollisuuden vaihtaa omistamansa WSOY:n osakkeet omiinsa.
Talo remonttien kourissa
Taloa on korjattu, kunnostettu ja modernisoitu jatkuvasti. Alkuun konttori sijaitsi myymälän takaosassa, mutta kun myymälätila ei enää riittänyt, konttori siirtyi 1920 -luvulla talon kolmanteen kerrokseen. Samalla uunilämmitys korvattiin keskuslämmityksellä.
Seuraava modernisointivaihe osui vielä sotaa edeltäneeseen aikaan. Julkisivusta tehtiin Turun "Lasipalatsi" - vastaava rakennushan oli noussut Helsinkiin. Julkisivulle saatiin myös neonvalomainos. Konttoritiloja laajennettiin yhä pihan puolelle. Kirjakauppasalin sisustus on tunnelmaltaan edelleen tummasävyinen ja arvokas.
Sota koetteli myös Kansallista Kirjakauppaa. Suuret näyteikkunat laudoitettiin umpeen, mutta silti niistä osa särkyi ja pommitusuhkien aikana liike oli tuon tuostakin suljettava. Myynnille sota-ajat kuitenkin tiesivät hyvää, sillä kun kaikesta muusta oli pula, ostettiin kirjoja, joita kirjakauppojen ja kustantajien varastoista sentään löytyi.
Seuraavaan remonttiin ryhdyttiin 1950 -luvulla, jolloin hankittiin uutta myymäläkalustoa ja loistevalaistus. Julkisivun kaksipuolinen pystysuora, sininen neonkilpi on vuodelta 1959. Koko katutaso valloitettiin 1970 -luvun alussa. Sitä ennen oli jo Hämeenkadulle, uusien yliopistorakennusten tuntumaan, perustettu sivuliike. Toinen sivuliike yrityksellä on Länsikeskuksessa, mutta Turun ulkopuolelle ei ole haluttu laajentua.
Yrjö Korte oli liikkeen palveluksessa kuolemaansa asti, viimeksi hallituksen puheenjohtajana ja hänen poikansa, ekonomi Eero Korte toimitusjohtajana 1960-1990. Sukupolvenvaihdos tapahtui vuonna 1990. Toimitusjohtaja Paula Palmrothin lisäksi mukana ovat markkinointijohtaja Tuula Korte ja talousjohtaja Aila Korte .
Viimeisin suuri uudistus tapahtui parikymmentä vuotta sitten, 1980 -luvun puolivälissä. Puupaaluille rakennettu talo alkoi vajota, jolloin terveitten paalujen päälle valettiin betonianturat. Nyt pohjaveden pintaa tarkkaillaan jatkuvasti ja talo tuntuu olevan sananmukaisesti vakaalla pohjalla. Eikä niin pientä pahaa, ettei jotain hyvääkin: kalliin paalutusremontin yhteydessä kirjavarasto siirrettiin pois kellarista ja tilalle louhittiin komeat ravintolatilat, joissa toimii Kellariravintola. Samalla taloon asennettiin hissi, uusittiin ikkunat, restauroitiin pääportaikko sekä kunnostettiin neljännestä kerroksesta toimistotilaa. Yhtiön satavuotisjuhlien lähestyessä tehtiin kokonaisvaltainen sisustusuudistus amerikkalaisen myymäläkonseptin mukaan ja asennettiin ilmastointi.
Kansallinen tänään
Tällä hetkellä Kansallisen Kirjakaupan Linnankadun myymälässä on tilaa yli 2 000 neliötä ja pihalla runsaasti muita tiloja. Elintärkeät varastotilat ulottuvat myös Rantakadun puoleiseen piharakennukseen. Viimeisen inventaarion mukaan varastossa on 60 000 kirjaa.
Liike kuuluu kirjakauppa-alan Info -markkinointiketjuun itsenäisenä perheyrityksenä. Henkilökunnan määrä on nykyään 35. Työpaikka on himoittu, viimeksi avoinna olleeseen myyjän paikkaan tuli parisataa hakemusta. Henkilökunta onkin kautta vuosikymmenien ollut talolleen uskollinen:
- Tästä talosta lähdetään yleensä vain eläkkeelle, tuumii varastopäällikkö Jouko Numminen , jonka kirjakaupan legendaarinen apulaisjohtaja Aarne Haahtela vuonna 1966 haki töihin mopolähetiksi. Mopo vaihtui autoon kolme vuotta myöhemmin ja muuttui sittemmin varastotyöksi. Tuolloin käsipelillä siirrettävät kustantajien laatikot saattoivat painaa satakin kiloa. Logistiikan kehitys on siis ollut huimaa, mutta niin on ollut myös kehitys myymälän puolella. Kirjaosaston apulaisjohtaja Kaisa Grönfors tuli taloon 1970 -luvun alkuvuosina ja muistelee aikaa, jolloin saatiin ensimmäinen tietojenkäsittelyuudistus: mikrofilmatut uutuusluettelot.
- Kaikki oli siihen asti muistin varassa. Nykyään tätä tietomassaa ei hallitsisi ilman tietokoneita. Ja antennien pitää olla ulkona. Kirjamyyjän on tiedettävä tänään, mitä huomenna halutaan, seurattava aikaansa ja mediaa. Tähän alaan täytyy rakastua ja kirjaa täytyy osata arvostaa. Tieto on kunnia-asia, sanoo Kaisa Grönfors.
Yrityksen liikevaihto on 6,5 miljoonaa euroa ja tuloskin "tyydyttävä", kuten nykyinen toimitusjohtaja Paula Palmroth asian ilmaisee. Hän luottaa vastakin kirjakauppaan, joka kilpailee tasaveroisesti kuluttajan vapaa-ajasta elokuvien ja muun viihteen kanssa.
Palmroth uskoo, että kirjakaupat kasvattavat yhä markkinaosuuttaan markettien ja suoramyynnin kustannuksella. Kanta-asiakkuus jopa useammassa sukupolvessa on paikallisen kirjakauppiaan valtti, samoin omat hyvät nettisivut, asiakastapahtumat, opintotilit, yritys- ja laitosmyynti sekä sitoutuminen paikallisiin tapahtumiin ja ilmiöihin. Palmroth muistuttaa, että kirjakaupan täytyy elää ympäristön muutoksen mukana ja palvella asiakasta myös mobiilin ja globaalin multimedian aikakautena.
Marja Krons
