EEVA SUOJANEN
- Tarja on eläväinen ja persoonallinen. Koko ajan pitää olla menossa, ei hetkeäkään paikallaan.
Siinä hoitajien päällimmäiset kommentit viime huhtikuussa syntyneestä Ypäjä Tarjasta, tasavallan nimikkovarsasta. Liinaharja rautias on hurmannut myös emäntänsä Tarja Halosen . Tarjat tapasivat ensi kertaa muutama viikko sitten, kun Halonen otti lähipiirin läsnäollessa vastaan Ypäjän kunnan ja Hevosopiston lahjoituksen.
Tasavallan presidentin toivomuksesta tammavarsa jää hoitoon ja koulutukseen Ypäjälle. Arvatenkin se saa muita enemmän arvovaltaisia vieraita ja uteliaita katseita, mutta Hevosopiston henkilökunta vakuuttaa, että kohtelu ja hoito on samanlaista kuin kaikilla muillakin kahdeksalla ikätoverilla.
Ypäjä Tarjan päivät kuluvat toistaiseksi varsatallissa heinää purren ja tarhassa kirmaillen. Kouluttautuminen alkaa kävelystä ja talutuksesta. Vuoden päästä aletaan opettaa ajolle, ja kolmivuotiskeväällä kokeillaan maneesissa juoksua ja irtohyppyjä. Omistaja päättää Ypäjä Tarjan suuntautumisesta eli siitä, tuleeko siitä ratsu vai ravuri.
Geeniperimässä on taipumusta kumpaankin: isä on ori Kelmi, suomenhevosratsujen isäeliittiä ja emä Usvan Ronja, jolla on ravisukua ja ratsastuskokemusta.
- Ypäjä Tarja on Usvan Ronjan ensimmäinen varsa, mutta ei varmaankaan viimeinen, arvelee Hevosopiston rehtori Päivi Laine .
- Ronja on hieno, luonteikas tamma.
Tarja ei ole Ypäjän ensimmäinen presidentillinen hevonen, vaan enemmänkin perinteen jatkaja. Se on kuitenkin ensimmäinen suomenhevonen.
- Kyllä Suomen presidentillä pitää olla suomenhevonen, Ypäjällä tuumattiin.
Suuret miehet, kuuluisat hevoset
Ensimmäinen presidentin hevonen Ypäjällä oli Mannerheimin Käthy, joka oli ruotsalaissyntyistä trakehner-rotua. Käthy oli ylipäällikön mukana Kannaksen sotaharjoituksista, vuodesta 1939 lähtien. Se eli 19-vuotiaaksi, ja niistä viisi viimeistä Siittolanmäellä. Marsalkan hevonen kiinnostaa suomalaisia edelleen, viisikymmentä vuotta kuolemansa jälkeen, sillä vuosittain tulee kymmeniä sitä koskevia kyselyitä Hevosopiston toimistoon. Käthy ei unohdu Ypäjälläkään, sillä Hevosopiston pihassa suurten kuusien katveessa on sen muistomerkki.
Presidentti Urho Kekkonen sai Neuvostoliiton vierailullaan 1957 lahjaksi kaksi orlovilaista kantavaa tammaa, Kaunottaren ja Suosikin, jotka sijoitettiin Ypäjälle hoitosopimuksella. Pari vuotta myöhemmin Kekkonen sai Neuvostoliitosta vielä orlovilaisoriin, joka sai nimeksi Lento. "Kekkosen näköinen mies" vieraili hevostalleilla Ypäjällä useankin kerran. Presidentin orlovilaiset vaikuttivat vahvasti myös suomalaiseen lämminverijalostukseen.
Presidentti Mauno Koivistokin sai idäntuliaisina hevosen, joka sijoitettiin Ypäjälle. Kazakstanin presidentiltä saatu Zaslon oli siro ja persoonallinen doninhevonen, joka alkuvaiheessa osoitti eläneensä arolla: sitä ei voinut päästää laitumelle, koska sen kiinniottaminen oli vaikeata.
Pian se kuitenkin oppi hyville ypäjäläisille tavoille ja työskenteli lähes kymmenen vuotta opetusratsuna. Se oli suosittu ja hyvä opetushevonen, mutta kilpakentille siitä ei ollut.
Jälkeläisiä Zaslonilla ei Suomessa ole, sillä se ruunattiin. Koiviston lahjahevonenkin on haudattu Ypäjälle, hevosten hautausmaalle.
Ypäjällä on luettu joulukuussa valittujen suurten suomalaisten listaa ylpeydellä, sillä kuuden kärjessä on viisi, joiden hevosia on Siittolanmäellä hoidettu. Presidenttien lisäksi listaan kuuluu kenraali Adolf Ehrnrooth , joka nuorena everstinä ja kilparatsastajana harjoitteli Ypäjällä. Museon aarteita on mm. majoituskortti, josta selviää että vuonna 1948 Ehrnrooth oli matkalla Haminasta Lontooseen olympialaisiin ja viipyi Ypäjällä harjoittelemassa. Myöhemmin Ehrnrooth myi jalkansa loukanneen tamman Hevossiittolaan siitokseen.
