KATJA IHATSU
Lausteella asuva Puolalan koulun ekaluokkalainen Edeliina Piispanen kulkee päivittäiset koulumatkansa linja-autolla. Piispasella on Turun kaupungin kustantama bussikortti, jolla saa kulkea ilmaiseksi kaksi matkaa päivässä.
Noin 2 500 turkulaisella koululaisella on bussimatkoja varten samanlainen koululaiskortti kuin Piispasella. Kortin saa, jos koulumatka on vähintään viiden kilometrin pituinen. Eka- ja tokaluokkalaisilla matkan raja on kolme kilometriä.
Yli viisituhatta turkulaista koululaista taittaa matkansa linja-autolla. Jos bussilippu hukkuu koulupäivän aikana eikä taskuista löydy rahaa euron kertalippuun, kotimatkaa ei silti tarvitse kävellä.
- Vaikka koululaisella ei olisi rahaakaan, kyytiin pääsee kyllä. Muutoin kyseessä on heitteillejättö. Kuljettajan vain pitää ottaa kyydittävän tiedot ylös myöhempää maksua varten, Turun joukkoliikennejohtaja Erkki Airaksinen vakuuttaa.
Mielipideosastolla on viime aikoina kirjoiteltu tapauksista, joissa bussikortittomia ja rahattomia koululaisia ei ole päästetty linja-auton kyytiin. Airaksinen pitää valitettavana, ettei tapauksista ole ilmoitettu suoraan joukkoliikennetoimistoon.
- Asia selvitettäisiin takuuvarmasti kuskin kanssa. Jokaisen bussinkuljettajan pitäisi kyllä tuntea yhteiset pelisääntömme, Airaksinen toteaa.
Jos linja-auton lukulaite ei jostain syystä hyväksy korttia, kuljettaja voi lukea kortin erillisellä koneella. Korttien lukulaitteet ovat harvoin epäkunnossa, bussikortti sen sijaan rikkoutuu helposti.
- Vaikka kortti näyttäisi aivan priimakuntoiselta, siinä voi olla pieni halkeama, joka estää kortin toimimisen, Turun joukkoliikennetoimistosta kerrotaan.
Bussikorttia pitäisi mielellään säilyttää erillisessä kotelossa. Kortin kastuminenkin voi olla kohtalokasta kortin toiminnalle, tietävät Puolalan koulun oppilaat.
- Kerran korttini joutui lumihankeen eikä enää toiminut. Kävin vaihtamassa kortin uuteen joukkoliikennetoimistossa ja pääsin sitten kotiin, neljättä luokkaa käyvä Valera Reihel kertoo.
Tokaluokkalainen Sandel Odei kulkee koulumatkansa usein yhdessä Edeliina Piispasen kanssa. Tytöt kertovat säilyttävänsä bussikorttejaan takin tai repun taskussa, mutta aina kuitenkin vetoketjun takana. Joskus kortti kuitenkin hukkuu.
- Kerran korttini jäi bussin penkille. Äiti soitti jonnekin, ja sain sen takaisin seuraavana päivänä, Odei muistaa.
- Minä en löytänyt yhtenä päivänä korttiani, mutta sitten se olikin leipäpussin alla kotoa, Piispanen kertoo.
Tytöt kulkevat bussilla numero 19, jonka kuljettaja Harri Pellonperä kehuu koululaisia rauhallisiksi matkustajiksi. Pellonperän mukaan korttien tai lukulaitteiden virheitä tulee vastaan jokunen kuussa.
- Oli virhe sitten missä tahansa, en kysele kummempia. Kyytiin vaan, hän sanoo.
Erkki Airaksisen mukaan ei ole harvinaista, että kuljettaja tai joku toinen matkustaja antaa koululaiselle hätätapauksessa kyytirahan.
- Sitten on muutamia veijareita, jotka tottuvat ilmaiseen matkaan ja yrittävät aina uudestaan. Sellaista emme katso läpi sormien, hän muistuttaa.
