Yle-kuvastin särkyy?
Korkealla pysytellyt vedenpinta ja runsaat sateet yhdistettynä koviin tuuliin ovat panneet myös kaiken moskan ja mudan liikkeelle. Liekö meduusoissa ja likaisissa vesissä syy siihen, että kalansaaliit ovat olleet nyt viime syksyisiä heikompia.
Likaisissa vesissä näyttää liikutun myös Yleisradiossa, meduusoista en tiedä. Ylestä on ehditty jo kirjoittaa niin paljon, ettei minun kirjoitteluani siinä ehkä enää kaivattaisi..
En malta olla kuitenkaan tunkematta mukaan minäkin. Minä kun olen puoli tosissani sitä mieltä, että olemmekohan Ylen hallintomallin myötä menettämässä oivan poliittisen päätöksenteon kuvastimen.
Ylen hallintoneuvosto siirtyi varsinaisten tehtäviensä ulkopuolelle todelliseen ohjelmatuotantoon. Lopputuloksena oli näytelmä, joka hakee vertaa. Näytelmän sisältöä olivat vallantavoittelu, voimankäyttö, juonittelu, valehtelu, pettäminen ja kansalaisten laajamittainen aliarvioiminen. Näyttelijäsuoritukset olivat vakuuttavia eivätkä katsojat varmasti jääneet kylmiksi. Koko poliittisen päätöksenteon kuva tuli taatusti selväksi.
Kun Ylen hallintoneuvoston jäsenet siirtyvät Ylen jakkaroilta muiden neuvotteluhuoneiden istuimille, niin kuka voisi uskoa, että Ylen hallintoneuvostossa nähdyt menettelytavat jäivätkin sinne? Ei varmasti kukaan.
Kun olympialaisissa viisitoista urheilijaa jää kiinni dopingista, on päivänselvää, että olemme nähneet vain valtavan jäävuoren huipun. Kun Ylen hallintoneuvoston menettelytavat hetkellisesti läpivalaistaan, on yhtä selvää, että olemme nähneet vain pienen väläyksen poliittisen päätöksenteon koko kuvasta. Se suuri jäävuori on piilossa pinnan alla.
Julkisuus oli niin musertava, että peli oli pakko viheltää poikki. Poliittisen päätöksenteon uskottavuus sai kolauksia toinen toisensa perään. Pääministerikin kiirehti vakuuttamaan, että tälle menolle on pantava piste.
Ylen hallintoneuvostossa järkeiltiin, että pelinsääntöjä on tarkistettava, jotta jatkossa tällaiset selkkaukset estyisivät. Mielellään pannaan koko seikkailu sen piikkiin, että syy olikin pelinsääntöjen puuttumisessa. Pelinsäännöt on tietysti oltava ja tarkistettakoon niitä, kun niissä kerta on puutteita. Mutta viime kädessä kyse on kokonaan muusta.
Hyvä, olen sitten naiivi. Mielestäni on kuitenkin niin, että ikipäivänä emme pysty rakentamaan niin paljon valvontaa ja pelinsääntöjä, että asiat luistaisivat parhaalla tavalla vain niiden varassa. Kaikkiin tilanteisiin kun ei voida etukäteen varautua. Joskus tilanteet on pystyttävä kohtaamaan ilman ennalta rakennettuja ohjekirjojakin. Niissä tilanteissa tarvitaan myös moraalia.
Ja jos meillä on moraalia, tarvitsemme myös paljon vähemmän pelinsääntöjä.
Uolevi Manninen
