- Maailmantalouden kiihtyvä globalisaatioprosessi kampittaa yhä pahemmin kaiken kattavien kolmikantasopimusten tekemistä. Yleisen epävarmuuden lisääntyminen lisää riskiä siihen, että yhteisessä tupo-pöydässä päädytään huonoon lopputulokseen.
Jäykistä rakenteista ja asenteista on Kaivo-ojan mukaan päästävä eroon. Samasta syystä Suomelle heristettiin sormea muuten niin maireassa World Economic Forum -järjestön tuoreessa kilpailukykykatsauksessa.
- Jos meillä ei ole riittävästi joustoja ja pelivaraa suhteessa globaalitalouden kehitykseen, aiheutamme itsellemme lisää ongelmia, Jari Kaivo-oja muistuttaa.
- Tupo -järjestelmä on totuttanut suomalaiset palkansaajat siihen, että tilipussi voi kaiken aikaa vain tukevoitua ja työehdot parantua, Mitään muuta vaihtoehtoa ei ole.
- Markkinoilla pelataan kuitenkin hinnoilla ja työpanoksilla. Suomi on pieni avoin talous. Jos vaan halutaan, täältä pystytään viemään maailmalle mitä tavaraa tahansa. Se edellyttää kuitenkin sitä, että kustannusrakenteemme on oikealla tasolla.
Kotoisilla työmarkkinoilla on nyt menossa pallottelu, jossa kukaan ei uskalla ottaa vetovastuuta, ei hallitus sen kummemmin kuin työnantaja- tai työntekijäpuolikaan. Kaivo-ojan mukaan ajattelua kangistaa vankka historiallinen perintö. Keskitetyistä tuloratkaisuista on ehtinyt tulla maan tapa. Myös koko päätöksentekokoneisto on hienosäädetty sitä varten. Tulevaa tapaillaan nyt varoen. Turhia riskejä ei haluta ottaa.
Yhtenä tärkeänä syynä tilanteeseen Kaivo-oja näkee sen, että ay-liike ei riittävän nopeasti ole ymmärtänyt globalisaation todellista merkitystä.
- Karuun todellisuuteen on herätty vasta nyt. Samalla ay-liike on havahtunut huoleen oman uskottavuutensa puolesta. Tässä suhteessa ilmassa tuntuu olevan enemmänkin kuin huolestuneisuutta.
Myös koko työmarkkinapolitiikan uusi pelitilanne sotkee perinteisiä kuvioita. Työnantajia edustava Elinkeinoelämän keskusliitto on liikkeellä vahvistunein voimin ja testaa uuden organisaationsa tehoja.
Strategiasta toiseen
Globaalitaloudessa yrityksillä on Kaivo-ojan mukaan kolmenlaisia strategioita. Suomessa on tähän saakka pääsääntöisesti noudatettu strategiaa, jossa yrityksille on pyritty kouluttamaan entistä enemmän osaavaa työvoimaa. Ponnahduslautana ponkaisussa kansainvälisen kilpailukyvyn huipulle on pidetty kovaa ammattitaitoa ja korkean tason osaamista.
Globaalitalous tarjoaa kuitenkin myös mahdollisuuden toimintojen ulkoistamiseen. Toisen strategian mukaan yritysten kannattaa siirtää joitakin yksiköistään ja toiminnoistaan halvemman työvoiman maihin.
Kolmas Suomelle mahdollinen strategia olisi houkutella halpatyövoima tänne. Hankittaisiin kehitysmaaoloista ahkeria työntekijöitä hoitamaan halvalla esimerkiksi erilaisia teollisuuden tehtäviä. Tämän vaihtoehdon Suomen hallitus on kuitenkin torjunut.
Jännitteet työmarkkinoilla johtuvatkin Kaivo-ojan mukaan nyt pitkälti siitä, että yritykset eivät enää välttämättä korostakaan ykkösstrategiaa vaan painopiste on siirtynyt ulkoistamiseen.
Tuottavuus tuo tuloa
Yhtenä keskitettyjen tuloratkaisujen ongelmana Kaivo-oja pitää sitä, että palkankorotuksista päätetään vailla riittävää tietoa yksittäisten yritysten tai toimialojen tilanteista. Pahimmillaan se voi johtaa siihen, että osalta yrityksistä menee edellytykset toimia Suomessa.
Kaivo-oja uskookin, että jatkossa palkoista päättäminen siirtyy yhä enemmän työpaikoille ja sopimuksia tehdään toimialakohtaisesti. Vailla vastausta on vielä kysymys siitä, miten työntekijöiden puhti puolustaa omia etujaan riittää ja mikä jää ay -liikkeen rooliksi työpaikkatason neuvotteluissa.
- Perusperiaatteena on kuitenkin yksinkertaisesti se, että jos yrityksellä menee hyvin, se palkitsee siitä työntekijöitään.
Käytäntö edellyttää kuitenkin kunnollisia keinoja tuottavuuden mittaamiseen sekä siihen, miten palkitseminen yksittäisten yritysten sisällä saadaan onnistumaan oikeudenmukaisesti.
Nykyinen palkitsemisjärjestelmä on Kaivo-ojan mukaan jonkinlaisessa kriisissä. Johtoportaan saamat ruhtinaalliset optiot närästävät työntekijöitä. Koetaan, että palkkiot eivät ohjaudu todellisille tuloksentekijöille.
Verokilpailua ei voi väistää
Verotus on ollut olennainen osa kotoista kolmikantaa. Palkkaneuvotteluihin kytketyillä veropäätöksillä on pyritty tasoittamaan tietä keskitetyille tuloratkaisuille.
Verotuksen tasolla on entistä suurempi merkitys myös kilpailussa maailman kivikovilla markkinoilla.
Kaivo-ojan mukaan Suomen hallitus on nyt vaikean poliittisen päätöksen edessä.
- Mitä tapahtuu, jos jo luvatuilla tuloverojen kevennyksillä pönkitetty tupo romahtaa ja vaihtoehtojen puuttuessa ajaudutaan liittokohtaisiin ratkaisuihin.
Verotus on monitahoinen ongelma. Kaivo-ojan mukaan Suomi on joutunut kierteeseen, jossa ei ole varmuutta siitä, miten verotulot jatkossa kehittyvät. Kansalaisten vinoutunut ikärakenne vaatisi verotuksen kiristämistä. Paineita kohtuullisuuteen lisää kuitenkin kansainvälinen verokilpailu.
- Kansainvälinen verokilpailu on asia, josta ei millään vippaskonsteilla päästä eroon, Kaivo-oja muistuttaa.
- EU:n uudet jäsenet, Irlannin mallin itselleen kopioineet Itä-Euroopan maat, kilpailevat nimenomaan verotuksen keveydellä.
Tilanne on Suomen kannalta ongelmallinen. Kaivo-ojan mukaan jo nyt on tehty paha strateginen virhe, kun perusteollisuuden toimintaedellytyksiä on lähdetty eliminoimaan verotuksella.
- Tätä virhettä Itä-Euroopan maat käyttävät täysin rinnoin hyväkseen. Ne pyrkivät houkuttelemaan kamaralleen kaiken elinvoimaisen teollisuuden ja bisneksen.
Kaivo-ojan mukaan hallituksen tulisi kyetä päättämään, haluammeko pitää Suomessa edelleen myös teollisuutta vai pidämmekö kiinni vain erittäin korkeatasoisesta tietoyhteiskuntaosaamisen infrastruktuurijärjestelmistä.
Mikäli tietoyhteiskuntakehityksen annettaan mennä äärimuotoonsa asti, on arvioitu, että Suomi saattaa tulevaisuudessa olla kuin iso kampusalue. Kun perinteisiltä metalli- ja metsäaloilta romahtaa pohja, jäljelle jäävät vain teknologian huippuosaajat ja heistä huolehtiva palveluyhteiskunta.
Veli-Pekka Antila
