Portfolion kehittäjä Ulla-Maija Rouhiainen painottaa, miten luvut ovat vain yksi tapa nähdä asioita.
- Numeroiden takana on luova työ, intohimot ja tahto. Pelkät mekaaniset menetelmät eivät riitä kilpailukykyisen liikeidean luomiseen.
Portfolio -sanan voi suomentaa salkuksi, mutta muuten työskentelytavalle ei ole valmista määritelmää.
- Portfolioon mahtuu kaikki, mikä yrittäjästä itsestään tuntuu tietoisesti tai intuitiivisesti tärkeältä, kuvaa Rouhiainen.
Hän muistuttaa, miten portfolioita tehdään tiedostamattomasti aina kun ideoita hahmotellaan ja näennäisen triviaalia liitetään ns. kovaan faktaan. Keskeistä portfoliota työstettäessä on kuitenkin tavoitteellinen toiminta.
Omiin kykyihin pitää luottaa
- Tulevaisuus on vaikea hahmottaa, kun miettii vaikkapa sitä, miltä firman pitää näyttää vuoden tai viiden vuoden päästä. Visiointi on paljon helpompaa, kun se tehdään portfoliossa ja kun koko ajan pidetään mielessä, mitä pitää tehdä, jotta on kassavirtaa kulujen kattamiseksi.
Portfolio-menetelmä syntyi 1990-luvun alussa Rouhiaisen toimiessa kouluttajana.
- Meillä ei ollut valmiita ohjeita tehtävien suorittamiseksi. Huomasin, että jos kannustan ihmisiä heidän omista lähtökohdistaan, syntyy tuloksia. Aina ei tarvita auktoriteettia sanomaan, miten asioiden pitäisi olla. Kun ihmiset alkavat luottaa omaan arvostelukykyynsä ja omaan näkemykseensä maailmasta, he pystyvät ideoimaan myös liiketoimintaa.
- Portfoliossa ei ole mitään mystistä, sillä jokainen osaa itse ajatella. Kaikki niin ihmiset kuin yrityksetkin tarvitsevat tietoa, mutta tieto on maailmalla fragmentaarisessa muodossa. Portfolio antaa merkityksille ja aineettomille asioille jonkinlaisen hahmon. Siinä eri lähteistä kootut tiedon muruset naksahtavat paikoilleen.
Ylipäänsä kaikki toiminta vaatii sekä tarpeellisen että tarpeettoman aineiston keräämistä. Kummasta on kyse, selviää myöhemmin. Portfolio nopeuttaa jyvien erottelua.
Portfolion kokoaminen onnistuu ilman ohjausta ja sen voi koota muustakin aiheesta kuin yritystoiminnasta. Esimerkiksi Vantaan Kotiapusäätiössä ryhdytään kokeilemaan menetelmää ongelmien ratkaisun työkaluna.
Yrittäjä ratkaisee asiakkaan ongelmia
Muutenkin Rouhiainen antaa vapaat kädet portfolion kokoajille. Yritysidean työstäjille perusneuvot ovat silti selkeät.
- Yrittäjä ratkaisee aina asiakkaan ongelmia. On aina varmistettava, että yritykseen virtaa raikasta, uutta rahaa.
Portfolion valtteihin kuuluu Rouhiaisen mukaan se, että jokaiselle tarjoutuu mahdollisuus ajatella isosti.
- Realismi on huomattavasti helpompaa kuin luovan puolen edellyttämä energia. Kuitenkin kaikissa on myös sitä. Vaikeinta on uskaltaa ajatella isosti ja miettiä sitä, mitä todella haluaisi yrityksensä olevan.
- Tärkeintä on innostus, mikä syntyy, kun alkaa luottaa omaan arvostelukykyynsä eikä pelkästään ns. tutkittuun tietoon. Meillä Suomessa on kuitenkin vaikea muuttaa käsityksiä, kukas minä olen sanomaan, miten asia on, kun on tohtori on sanonut jotain asiasta. Se on kuitenkin vain yksi näkemys.
Rouhiaisen omat portfoliot ovat tällä hetkellä siisteissä, mutta suurissa kasoissa eri puolilla työhuonetta. Kasat liittyvät Matkailuyrittäjän Maamme-kirjaan, joka ilmestyy ensi vuonna. Rouhiainen on työskennellyt kolmekymmentä vuotta pääosin matkailun parissa. Ensin matkatoimistossa, sitten viimeiset kymmen vuotta itsenäisenä konsulttiyrittäjänä.
Matkailun tuotteet ovat puolivalmiita
Matkailuyrittäjän Maamme-kirja lähtökohtana ovat Suomeen laman jälkeen perustettujen uusien yritysten tarpeet. EU-jäsenyyden myötä alalla on ollut niin ikään paljon kehittämishankkeita. Samoin on kehitetty hallintoa.
- Yritän selventää, miten yrittäjä tässä viidakossa selviää eli mikä on varsinaista matkailun markkinointia, mikä kehittämistä ja edistämistä ja mitä yrittäjän pitää tehdä, että saisi hankittua kehitystukia.
Rouhiainen viittaa tiedon tarpeeseen, sillä moni on siirtynyt alkutuotannosta suoraan matkailuyritttäjäksi.
- Kestävä matkailun kehittäminen on tietointensiivistä. Tuosta vain ei voi polkaista matkailuyritystä, vaikka kiinteät puitteet sille olisikin. Tarvitaan liikkenjohtamisen taitoa, palvelujohtamisen taitoa ja suurin ongelma on markkinointi.
Suomessa ollaan Rouhiaisen Lappia lukuun ottamatta vielä kaukana ammattimaisesta matkailutoiminnasta, vaikka viimeisen kymmenen vuoden aikana onkin tapahtunut paljon kehitystä. Perusongelma on edelleen siinä, ettei tuote ole vielä valmis.
- Voin siteerata Matkailun edistämiskeskuksen johtajaa Jaakko Lehtosta , jonka mukaan Suomessa kyllä ollaan valmiita ottamaan rahaa turistilta, mutta se tapahtuu niin, että jos pizzeria toimisi samalla tavalla asiakkaalle sanottaisiin maksamisen jälkeen, että tuolla ovat tomaatit, tuolla jauhot ja tuolla halot uunin lämmittämiseksi.
Anne Kuorsalo
