Ketkä menestyvät Itä-Euroopassa?

Jotkin Itä-Euroopan jälkikommunistiset maat ovat menestyneet taloudellisesti hyvin, kuten Viro, Tshekki ja Slovenia, toiset taas ovat jääneet jälkeen tai taantuneet kuten Valko-Venäjä ja Moldova. Loput jäävät noiden kahden ryhmän välimaastoon.

Se että esimerkiksi Viro ja Slovenia ovat menestyneet makrotaloudessaan, selitetään tavallisesti toteutettujen radikaalien uudistusten ansioksi, jotka ikään kuin korostavat shokkiterapian vaikutusta varovaisempaan uudistuspolitiikkaan nähden. Talousuudistuksilla on varmasti osuutensa tiettyjen maiden saavutuksissa, mutta olisi virheellistä selittää kaikki vain yhden tekijän avulla ja jättää syrjään muut. Euroopan karttaa katsoessa ilmenee, että menestyneimmillä Itä-Euroopan mailla on naapureinaan vauraita ja niitä sekä maantieteellisesti että väkiluvultaan paljon suurempia vanhan Euroopan maita. Kaksimiljoonaisella Slovenialla on yhteinen raja Itävallan ja Italian kanssa ja jälkikommunistisista maista Unkarin ja Kroatian kanssa, jotka ovat siitä ryhmästä hyvin menestyneitä.

Puolitoistamiljoonaisen Viron pääkaupunki Tallinna on vain kahdeksankymmenen kilometrin päässä Helsingistä, ja siitä on muodostunut sen myötä yksi suomalaisten suosituimmista matkustus- ja ostoskohteista. Suomalaisten vuosittainen käyntimäärä ylittää jo Suomen asukasluvun ja on suunnilleen kuusi kertaa Viron väkilukua suurempi. Se merkitsee jatkuvaa rahavirtaa Suomesta Viroon. Joitakin vuosia sitten se oli asiantuntija-arvioiden mukaan sadasta kahteensataan euroon käyntiä kohden. Sellainen rahansiirto Viroon auttaa tasapainottamaan virolaisten negatiivista ulkomaankauppatasetta, antaa virolaisille mahdollisuuden ostaa autoja ja käydä ulkomaanmatkoilla sekä neutralisoi ja peittää myös valtion talouspoliittisia virheitä. Niinpä maan talouspolitiikan objektiivinen arviointi onkin todellisuudessa vaikeaa ja voi johtaa väärille raiteille.

Kun tarkastelemme muiden suhteellisesti menestyksekkäiden Itä-Euroopan maiden sijaintia, näyttäisi se vahvistavan maantieteen vaikutuksen. Tshekillä, jolla on jo historiallisesti ollut kehittynyt teollisuus, on yhteinen raja Saksan ja Itävallan kanssa, samoin Unkarilla Itävallan. Puolalla on yhteinen raja Saksan kanssa, mutta Tshekkiin ja Unkariin verrattuna Puola on huomattavasti suurempi; niinpä Saksasta tuleva impulssi on Puolan taloudelle suhteellisesti heikompi.

Heikommin menestyneiden maiden sijainti on selvästi epäsuotuisampi. Romanialla ei ole yhteistä rajaa vauraiden länsimaiden kanssa, ja lisäksi sen asukasluku on verrattain suuri. Bulgarialla on yhteinen raja Kreikan ja Turkin kanssa, joista kummankaan talous ei ole kovin kehittynyt. Slovakialla on vain hiukan yhteistä rajaa Itävallan kanssa. Valko-Venäjällä ja Moldovalla on yhteinen raja vain kehittymättömimpien itäeurooppalaisten valtioiden sekä toisaalta Ukrainan ja Venäjän kanssa, joten ne ovat pahiten eristyksissä vauraasta lännestä, mikä selvästi heijastuu niiden talousongelmiin. Lisäksi on otettava huomioon se, että toisin kuin esimerkiksi Latvialla ja Liettualla Valko-Venäjällä ja Moldovalla ei ole merirajaa - se pahentaa edelleenkin kummankin eristyneisyyttä Euroopan talouselämän keskuksista sekä tavara- ja rahavirroista.

Talous on yksi laajasti käsitetyn kulttuurin osa-alue, vaikka sitä ei useimmiten sellaisena tarkastellakaan. Kuten muutkin kulttuuri-ilmiöt leviävät myös talouselämän tuotteet, sitä tukevat ajatukset ja taitotieto diffuusion, suoranaisen kontaktin avulla. Nykyajan globaalistuvassa maailmassa ajatusten leviämiselle ei ole erityisiä esteitä, mutta siitä huolimatta pelkkä internet ja televisio eivät riitä vaurauden, tietojen ja taitojen leviämiseen. Kuten muullakin kulttuurilla on myös talouskulttuurilla omat hidastuttavat tekijänsä. Pääoma ei liiku aina sinne, missä voitot voisivat olla suurimpia, vaan se pysyttelee usein tutuissa ja turvallisissa uomissa. Toisinaan se tarvitsee lisäkiihokkeita tai -vaikutteita siirtyäkseen köyhemmille alueille. Siinä suhteessa Euroopan unionilla on hyviä kokemuksia, joita toivottavasti onnistutaan soveltamaan myös unionin uusien ja tulevien jäsenmaiden kohdalla.

• Kirjoittaja on virolainen runoilija ja esseisti, jonka useita teoksia on suomennettu.