Uutiset

Kuumat kirjat arvostelevat Bushia

Washingtonissa on näinä päivinä ilmestynyt kaksi poliittisen myrskyn aiheuttanutta kirjaa. Toinen on Valkoisessa talossa toimineen, terrorisminvastaisen toiminnan pääkoordinaattorin ja asiantuntijan Richard ClarkinKaikkia vihollisia vastaan ja toinen Watergate-skandaalin paljastaneen toimittaja Bob WoodwardinHyökkäyssuunnitelma .

Kummankin kirjan pääaihe on presidentti George W. Bushin hallituksen ulkopolitiikan, Yhdysvaltain turvallisuuspolitiikan hoito. Clark esittää erittäin kriittisen arvion Bushin tavasta tarttua terrorismin uhkaan presidentiksi tultuaan ja erityisesti syyskuun 11. päivän katastrofaalisten tapahtumien jälkeen. Clarkin yhtenä vertauskohteena on isä-Bushin ja erityisesti presidentti Bill Clintonin toiminta. Clark palveli Bushin kumpaakin edeltäjää. Hän ei ole puoluemies, vaan puhtaasti virkamies.

Yhdysvaltain kongressi, joka paraikaa selvittää kriittisesti hallituksen syyskuun tapahtumia edeltänyttä toimintaa, on haastatellut Clarkia pitkään ja perusteellisesti. Clarkin sanoman mukaan Bush ei kiinnittänyt päähuomiotaan al-Qaida -järjestön Yhdysvalloille muodostamaan kasvavaan uhkaan, vaan oli alusta lähtien pääasiassa kiinnostunut Saddam Husseinin vallasta poistamisesta. Bush oli jo vaalikampanjansa aikana omaksunut käsityksen, että ainoa tehokas tapa olisi toisen sodan aloittaminen Irakia vastaan.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Richard Clarke on suurimmaksi osaksi pystynyt olemaan väittämässään uskottavan johdonmukainen. Lehdistö ja muut tiedotusvälineet ovat siteeranneet häntä yksityiskohtaisesti, ja hän on pystynyt luomaan yleisölle käsityksen siitä, ettei ole pelkästään kysymys potkut saaneen virkamiehen kalavelkojen maksusta. Bushin sisärengas on noussut raivoisaan vastahyökkäyksen ja mustamaalaukseen. Clarkin uskottavuuteen se ei kuitenkaan tähän mennessä ole vaikuttanut. Woodwardin kirjan samanaikainen ilmestyminen on vahvistanut useita Clarkin väittämiä.

Bob Woodwardin kirja, joka perustuu Bushin ja hänen lähimpien neuvonantajiensa haastatteluihin tämän vuoden aikana, kuvaa Irakin sotaan johtanutta päätöksentekoprosessia. Haastattelussa käydyt keskustelut ovat suorasukaisia, varsin paljastavia ja kieltämättä kiehtovia.

Bush ja hänen ryhmänsä ovat tässä selvästi ottaneet laskelmoidun riskin toivoen, että Woodwardin kertomus kaikesta huolimatta välittäisi kuvan voimakkaasta ja päättävästä presidentistä, joka pysyy uskollisena vakaumuksilleen. - Woodward kirjoitti hiljattain Afganistanin hyökkäyksestä kirjan, joka kuvasi Bushia ja hänen hallitustaan verrattain myönteiseen sävyyn.

Vaikka Hyökkäyssuunnitelma pysyy pääasiassa neutraalina ja antaa Bushista kohtuullisen jämerän kuvan, se sisältää päätöksentekoprosessista yksityiskohtaisia selostuksia, jotka suurelta osin vahvistavat Clarkin kuvausta siitä, miten Bush miehistöineen suhtautui terroristi-uhkaan suhteessa Husseinin kukistamissuunnitelmiin.

Tämä ei ole Watergatea, koska suoranaista rikosta ei ole tapahtunut. Mutta tämä ei myöskään ole myrskyä vesilasissa. Kumpikin kirja, niiden toisiaan tukevat sisällöt ja niistä käytävä debatti ovat kaikki relevanttia aineistoa marraskuun presidentinvaaleja ajatellen.

Jos Bushin vastustajat onnistuvat välittämään yleisölle vaikutelman, että Bush on tietoisesti johtanut äänestäjiä harhaan ja tehnyt tämän terroriturvallisuuden kustannuksella, silloin Bushilla saattaa olla tiukat paikat.

Woodwardin ja Clarkin kirjat vahvistavat kuitenkin jo pitkään vallinneet epäilyt siitä, että varapresidentti Dick Cheney on kiihkomielisesti ajanut Irakin hyökkäystä alusta pitäen; että häntä ovat ykskantaan tukeneet puolustusministeri Donald Rumsfeld ja varapuolustusministeri Paul Wolfowitz (joka on osoittautunut Irakin operaation pääarkkitehdiksi); että viimemainittu on julkisesti vahvistanut, että massatuhoaseet eivät välttämättä olleet hyökkäyksen päämotivaatio vaan pääaihe oli Bushin vakaumus siitä, että Lähi-itään oli saatava demokratia; että turvallisuusneuvoston päällikkö Condoleezza Rice ei ole poliittisen doktriinin luoja vaan presidentin omaksuman linjan tukija ja toteuttaja; ja että ulkoministeri Colin Powell on jatkuvasti vastustanut Irakin operaatiota.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Uutta näissä kirjoissa on ennen muuta ollut, että tiedustelupalvelun CIA:n päällikkö George Tenet on toisaalta johdonmukaisesti pitänyt al-Qaidan uhkaa erittäin oleellisena mutta samalla laiminlyönyt sen, että olisi jatkuvasti muistuttanut siitä Bushille, ja toisaalta että Tenet oli se henkilö Bushin sisärenkaassa, joka täysin varauksettomasti väitti todisteiden Irakin massatuhoaseiden olemassaolosta olleen vuorenvarmat. Woodward toteaa, että Bush ilmeisesti vilpittömästi antoi erityisen suurta painoa Tenetin vakuutuksille ja toimi sen mukaisesti.

Onko tässä kaikessa presidentin kaatajaa, siihen on vaikea vastata, koska kaikki riippuu edelleen vaihtoehdoista. Yhdysvaltojen yleinen mielipide pitää terrorismia maan keskeisimpänä, vakavana uhkana. Samoin pieni enemmistö pitää Irakin hyökkäystä edelleen perusteltuna. Jos Bush onnistuu ylläpitämään tätä käsitystä ja jos Irakin tilanne säilyy vakavana - mutta ei katastrofaalisena -, on varsin mahdollista, että Woodwardin välittämä kuva "vankasta, päättäväisestä Bushista" vetää pisimmän korren marraskuussa.

Senaattori John Kerry ei ole tähän mennessä onnistunut välittämään äänestäjille täysin uskottavaa kuvaa valistuneesta ja samalla dynaamisesta johtajasta, Vietnamin sodan mitaleistaan huolimatta. Kuva ei kirkastu, ellei hän ryhdy terävöittämään puheitaan. Turvallisuus on uudella tavalla myös amerikkalaisille kaikki kaikessa. Bush tunnetaan, "syylineen kaikkineen". Kerrystä on edelleen määrättyä epävarmuutta.

• Kirjoittaja on entinen Suomen Yhdysvaltain-suurlähettiläs.