Uutiset

Vain kolmasosa sotaveteraaneista kunnallisen tai muun avun piirissä

TIINA KALPA

Sotaveteraanit pärjäävät yhä hyvin pitkälti omillaan tai naapurien ja omaisten antaman avun varassa. Suurin osa heistä huristelee palvelujen ääreen omalla autollaan. Useat veteraanit ovat melko terveitä ja asuvat hyvin.

Lähivuosina tilanne kuitenkin muuttuu, kun nuoremmatkin veteraanit lähestyvät kahdeksaakymmentä ikävuotta.

- Veteraanien terveys ja ajokyky heikkenevät, ja he tulevat tarvitsemaan kuljetuspalveluja, tai sitten muualla kuin keskustassa asuvien on hakeuduttava palvelujen läheisyyteen, toteaa veteraanien asuinolosuhteista, terveydentilasta, palvelujen ja kuntoutuksen tarpeesta Nousiaisissa selvityksen tehnyt sosiaaliohjaaja Satu Salminen .

Kartoituksen mukaan palveluasuminen kiinnostaa erittäin monia ikäihmisiä.

Salminen kiersi kevättalvella kahden kuukauden aikana haastattelemassa kaikki Nousiaisten 60 sotaveteraania. Tarkoituksena oli muun muassa löytää ne miehet ja naiset, jotka syystä tai toisesta ovat jääneet palvelu- ja kuntoutusjärjestelmän ulkopuolelle, ja selvittää miksi näin on käynyt.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Haastatteluissa selvisi, että vain vajaa kolmannes veteraaneista on säännöllisen kunnallisen, yksityisen tai vapaaehtoisen avun piirissä.

Turhasta ei haluta valittaa

Veteraanien terveydentilaa Salminen pitää kohtuullisen hyvänä, kun ottaa huomioon, että väen keski-ikä on 82 vuotta.

- Suurin osa heistä toi keskusteluissa esiin sen, että "tyytyväinen pitää olla niin kauan kuin omin ja läheisten voimin vielä jollain lailla kotona pärjäilee", ja että pieni puuhastelu ja kotityöt antavat tarpeellista liikuntaa ja mielenvirkeyttä.

Haastattelija kertoo huomanneensa, että ihmiset, jotka ovat eläneet raskaan sota-ajan ja sen jälkeiset vaikeat ajat, eivät halua turhasta valittaa.

Salmisen mukaan olisi varmistettava, ettei unohdettaisi heitä, jotka eivät osaa tai jaksa hakea apua tai hoitoa.

- Tiedon kulkua on varmasti tehostettava ikäihmisten ja palvelujen tarjoajien välillä, hän toteaa.

Haastatelluista kaksi kolmasosaa on osallistunut veteraaneille suunnattuun avo- tai laitoskuntoutukseen. Kuntoutuksiin he olivat Salmisen mukaan pääsääntöisesti tyytyväisiä.

- Ne, jotka eivät hakeudu kuntoutukseen, viihtyvät omissa oloissaan, tai he eivät koe vielä tarvitsevansa kuntoutusta. Oli myös niitä, jotka ajattelivat, että menkööt nyt vielä vanhemmat ensin, kun he sitä eniten tarvitsevat. Osalla oma heikentynyt terveydentila tai puolison terveys oli esteenä osallistumiselle.

Salminen tuumaa, että avokuntoutuksen ja kotiin saatavan kuntoutuksen sekä lääkintävoimistelun tarve kasvavat, kun iän karttuessa laitosjaksot koetaan raskaina.

- Nuorimmat veteraani-ikäluokat toki käyttävät myös tulevaisuudessa mahdollisuutta laitoskuntoutukseen, ja moni haluaisi päästä kuntoutukseen myös useammin kuin kahden tai kolmen vuoden välein.