Uutiset

Venäläisöljy virtaa Itämerta maailmalle

TS/Arto Takala<br />Itämerestä tulee vappuna melkein EU:n sisämeri. Itämeren rantamaista ainoastaan Venäjä on unionin ulkopuolella. Venäjän kannalta on elintärkeä asia, että liikenne Suomenlahden pohjukan satamiin on vapaata jatkossakin. Öljysatamista Koivisto on tärkein.
TS/Arto Takala
Itämerestä tulee vappuna melkein EU:n sisämeri. Itämeren rantamaista ainoastaan Venäjä on unionin ulkopuolella. Venäjän kannalta on elintärkeä asia, että liikenne Suomenlahden pohjukan satamiin on vapaata jatkossakin. Öljysatamista Koivisto on tärkein.

PEKKA HAKANEN

Jos rautatiet olivat edesmenneen Neuvostoliiton luuranko, ovat öljy- ja maakaasuputket uuden Venäjän verisuonisto.

Venäjän päävaltimoksi on noussut Koivistoon mustaa kultaa tuova putki. Venäläisittäin Primorskina tunnettu satama on kansainvälisen energiajärjestö IEA:n mukaan jo noussut Venäjän tärkeimmäksi öljysatamaksi ja öljyvirta Suomenlahden perukoilta maailman merille paisuu vain paisumistaan.

Vuonna 2002 avattu öljysataman laajennustahti on yllättänyt suomalaiset. Valloitetulle Karjalan kannakselle nousseen sataman rakentamiseen ei aikoinaan Suomessa kiinnitetty paljon huomiota.

Aluksi sataman kapasiteetti oli 12 miljoonaa tonnia vuodessa. Tällä hetkellä kapasiteetti vastaa reilua 40 tonnin vuositasoa ja ensi vuonna putkien pitäisi kuljettaa jo 62 miljoonaa tonnia mustaa kultaa Suomenlahden rannalle.

Venäjän valtion omistamalle Transneftille ei tämäkään riitä. Öljyputkia hallinnoiva yhtiö aikoo rakentaa Koivistoon uuden putken, joka kuljettaisi öljyjalosteita. Leningradin aluehallinnon suunnitelmissa on nostaa Koiviston sataman kapasiteetti 110 miljoonaan tonniin vuodessa. Määrä vastaisi noin kolmenkymmenen Naantalin kokoisen jalostamon vuosikulutusta.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Suuria lukuja ja suuria summia. 62 miljoonaa tonnia raakaöljyä maksaa 35 tynnyrin dollarihinnalla lähes 16 miljardia dollaria. Jos tynnyrihinta nousee 40 dollariin ja suunnitelmat 110 miljoonan tonnin viennistä toteutuvat, virtaa Koiviston kautta Venäjälle vuosittain reilusti yli 30 miljardin dollarien edestä valuuttaa.

Summa on samaa kokoluokkaa kuin Nokian vuosittainen liikevaihto tai Suomen valtion budjetti. Olennaista Venäjän kannalta on, että öljytulot ovat Venäjälle lähes puhdasta valuuttatuloa, sillä niiden hankkimiseen ei tarvita suuria tuontipanoksia.

Putinin silmäterä

Primorsk on ollut presidentti Vladimir Putinin suojeluksessa ja Putin voi kiittääkin venäläistä talousihmettään juuri öljystä. Putinin kaudella Venäjä on määrätietoisesti rakentanut Suomenlahden pohjukkaan uusia satamia, joiden tehtävänä on korvata Neuvostoliiton hajoamisen seurauksena menetetyt Baltian satamat.

EU:n laajentuminen itään on vain lisännyt Venäjän mielenkiintoa panostaa omiin satamiin. Venäjä ei halua, että EU voisi kontrolloida maan öljyvientiä.

Venäjälle Koiviston satamasta on tullut kohtalonkysymys. Puheet Karjalan palauttamisesta tai venäläisen öljynviennin tukahduttaminen Suomenlahdella ympäristöriskeihin vedoten eivät ole tästä maailmasta.

Öljynviennin sujuminen on Venäjälle vähintään yhtä tärkeä asia kuin metsäteollisuuden vienti Suomelle. Aika harva suomalainen hyväksyisi hanketta, joka kieltäisi liikenneturvallisuuden nimissä tukkirekkojen ja paperirullien kuljettamisen yleisillä teillä.

Turvallisuuteen panostettava

Kuljetusmäärien ihmettelyn sijasta tärkeämpää olisi keskittyä kuljetusten turvallisuuden lisäämiseen. Ympäristöneuvos Olli Pahkala ympäristöministeriöstä arvioi, että suurin riski ei liitykään raaka-öljyn vaan raskaan polttoöljyn kuljetuksiin. Suomenlahdella raakaöljyä kuljettavat tankkerit ovat nykyään pääasiassa hyvässä kunnossa moderneja aluksia.

Sen sijaan raskasta polttoöljyä on Itämeren satamista hakenut viime vuosina heikkokuntoisia aluksia. Esimerkiksi Espanjan rannikolla vuonna 2002 katkennut Prestige-tankkeri toimi ennen haaksirikkoaan Itämerellä siirtoaluksena.

Pahkalan arvioi, että öljytankkerin katkeaminen Itämeren olosuhteissa ei ole todennäköistä. Suurin riski liittyykin kahden aluksen yhteentörmäykseen tai karilleajoon. Tällöin kyseeseen tulisi pahimmillaan 10 000-20 000 tonnin öljyvuoto. Määrä voi tuntua pieneltä esimerkiksi Prestigen 77 000 tonnin rinnalla, mutta herkälle Itämerelle 10 000 tonnin vuoto on katastrofi.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Itämeren maat ovat toimineet jo ennen EU:n laajentumista hyvässä yhteistyössä turvallisuusasioissa. Laajentumisen myötä Viron, Latvian, Liettuan ja Puolan turvallisuussäädökset saadaan samalle viivalle vanhojen jäsenmaiden kanssa. EU:ssa on esimerkiksi voimassa yksirunkoisia aluksia koskevan käyttökielto.

Pahkalan mukaan yhteistyö on sujunut myös Venäjän suuntaan. Venäjän intressissä luonnollisesti on, että öljy kulkee sulavasti Itämerellä.

Ohjausjärjestelmä käyttöön ensi kesänä

Suomenlahdelle rakennetaan parhaillaan kattavaa alusliikenteen ohjausjärjestelmää, joka muistuttaa lentoliikenteessä jo pitkään käytössä ollutta järjestelmää. Ohjauskeskuksen tehtävänä on huolehtia siitä, että alukset eivät ajaudu törmäyskurssille.

Suomenlahden kansainvälisillä merialueilla otetaan ensi kesänä käyttöön Suomen, Viron ja Venäjän yhteistyössä jakamat valvonta-alueet ja samalla käyttöön tulee myös pakollinen ilmoittautumisjärjestelmä.