Tall Shipsit tulevat ja menevät, mutta kirjahylly purjehtii aina
Purjelaivojen aikakausi olisi vaarassa jäädä vallan unholaan ilman Turussa käynnistyvän Tall Ships' Racesin kaltaisia suurtapahtumia. Kun merten kaunottaret viikon kuluttua sunnuntaina seilaavat pois, elämää purjelaivoilla voi jatkaa kirjauutuuksilla, joita on tarjolla kirjahyllyyn tavallista runsaammin.
Lavansaari
'Mä tässä kerran ullakolle yksin kapusin', lienee hyräillyt maisteri Heikki Piispa, joka olkihatun sijasta löysikin isoisänsä sydvestin.
Piispan suvun vaiheiden selvittäminen laajeni vuosien kuluessa koskemaan koko Lavansaaren historiaa ja sen merenkulkua talonpoikaispurjehduksen kukoistuskaudella. Suunnattoman työn vaatinut teos Meri meidän peltomme kartoittaa perusteellisesti koko itäisen Suomenlahden saarelaisten lähes tuntemattomaksi jäänyttä historiaa. Kohde on maantieteellisesti mitä ajankohtaisin, vaikka nykyiset rahdit ja tankkerit ovatkin kaukana alkuperäisestä merenkulkuperinteestä.
Lavansaaren talonpoikaislaivaston jaalat, kuunarit ja kaljaasit kävivät ahkerasti kauppaa Itämeren alueella. 1800-luvun puolivälistä laskettuna sadan vuoden aikana Lavansaaren laivastoon ehti kuulua yli 500 alusta, joista suurin osa oli omassa rannassa rakennettuja.
Lavansaarelaisten elinkeinoihin kuului myös katukivien rahtaaminen Suomenlahden rannoilta Pietariin. Milloin venekunnat eivät saaneet helppoa kuormaa Hangon tai Uudenkaupungin louhoksilta, kivet piti kauhoa rautapiikkisellä haralla meren pohjasta. Usein lastaajat ahersivat miltei kaulaa myöten vedessä, kunnes alus oli laitojaan myöten täynnä; herra Plimsollia ei näillä rannoilla kumarreltu.
Pienet alukset puursivat huhtikuun lopusta marraskuuhun. Ote kaljaasi Rakkauden laivapäiväkirjasta vuodelta 1912 kertoo:
"29.4. lähdettiin talvisatamasta Sipoon Svartbäckiin kiviä lastaamaan. Kotiin lumimyrskyssä. Aamuyöllä 6.5. kohti Pietaria - jäitä vastassa. Koiviston salmeen odottamaan. 9 - 10. 5. lossattiin kivet Pietarissa".
Lavansaaren merenkulku on komea luku Suomen historiassa ja komeasti se myös päättyi tsaarinvallan romahdukseen.
Julkaisija: SKS
Loch Linnhe
Aikoinaan Turun Sotilaspiirin komentajana Turussa vaikuttanut eversti evp Olavi Simola voisi yhtyä samaan lauluun Piispan kanssa, sillä hänkin aukaisi ullakolla lähes sattumalta säilyneen vanhan arkun. Tuloksena lukija pääsee rautafregatti Loch Linnhen vanavedessä tutustumaan Uudenkaupungin talonpoikaisvarustamojen arkeen.
Simolan teos Loch Linnhen vanavesi valottaa myös purjelaivatarinoissa harvemmin julkisuutta saavaa taloudenpitoa, joka antaa mainion kokonaiskuvan laivojen varustamiseen liittyvistä riskeistä.
Riemastuttavia ovat Loch Linnhen miesten muistelukset:
"Sit salama löi meijä kaltoppihi. Siin mastjuures ol pump ja muutami miehi pumppamas, ko vet ol lasken painolastit, se ku ol märkkä santta. Salam löi äijä täkkihi, nii et ne oliva iso aikka huumeksis. Kaltop siin sit kans viotus. Pederseni Aato jourus sit rangastukses sitä kittama, ko jo oltti merel. Hän ol menny ahterihi näyttämä, ko pisketis ol mato"... ei olisi Aaton kannattanut mennä purnaamaan päällystölle matoisesta laivakorpusta.
Kollegojensa tavoin Simola on seulonut satoja kirjeitä, kuitteja, päiväkirjoja, laskelmia ja valokuvia. Taustojen tarkistuksiin ja valokuvien tunnistuksiin kului vuosia, minkä seurauksena yllättäviäkin tietolähteitä pulpahti esiin; yksi heistä on kapteeni Kallisen poika Heimo Kouta Oskari, joka syntyi laivalla Loch Linnhen talvehtiessa Vienanmeren Koutassa.
Loch Linnhen tarina muistuttaa, että Uusikaupunki oli Rauman ja Ahvenanmaan ohella merkittävä purjelaivakaupunki. Vuonna 1922 Loch Linnhe myytiin laivanvarustaja Gustaf Eriksonille ja se ehti kiertää kaikki seitsemän merta ennen haaksirikkoutumistaan Kökarin vesillä 1933.
Julkaisija: SKS
Warma
Uuskaupunkilainen laiva on pääosassa myös Uudenkaupungin Sanomien päätoimittajan Matti Jussilan upeassa teoksessa Parkkilaiva Warma - lajinsa viimeinen . Kirjaan on tallennettu viimeisen Suomessa rakennetun puurunkoisen parkkilaivan vaiheet, ja lisäksi siihen on dokumentoitu uuskaupunkilaisten talkoolaisten todellinen voimannäyttö: Warman pienoismallin rakentaminen. Peräti 7-metrinen pienoismalli on parhaillaan nähtävänä Forum Marinumin Kruununmakasiinissa Turussa.
Asiantuntijoiden mukaan Warma on viimeinen lajissaan koko maailmassa, ja myös sen matka Välimerelle on noteerattu viimeiseksi eurooppalaisen puisen kolmimastoparkin tekemäksi.
Parkkilaivan tarina on merkittävä kappale kotiseutuhistoriaa ja täydentää Uudenkaupungin mainetta merikaupunkina, josta yrittäminen ei kadonnut kovissakaan vastatuulissa.
Myös Warma purjehti viimeiset vuotensa Gustaf Eriksonin lipun alla, joka laskettiin lopullisesti, kun pitkään palvellut parkki päätyi saksalaiseen laivaromuttamoon Harburgiin.
Julkaisija: Uudenkaupungin Merihistoriallinen Yhdistys.
Pommern
Ahvenanmaalaisten ylpeys nelimastoparkki Pommern täytti 100 vuotta tammikuun viimeisenä päivänä. Mutta koska silloin meri oli jäässä, osa Turkuun tulevista purjelaivakavereista pääsee vasta viikon kuluttua juhlimaan tätä maailman ainoaa alkuperäisessä asussaan säilynyttä purjeilla liikkunutta kauppalaivaa.
Purjelaivaperinteen tallettamisen primus motor Ahvenanmaalla, Jerker Örjans, on koonnut aurinkomoottorilla maanosasta toiseen liikkuneen Pommernin vaiheet kiitetyksi 100-vuotisjuhlateokseksi. Siinä selvityksen saa muun muassa mainitun aurinkomoottorin toimintaperiaate sekä Plimsollin lastimerkki, merimiesten henkivakuutus.
Nelimastoparkki Pommern -kirjaa on painettu neljällä kielellä.
Julkaisija: Maarianhaminan kaupunki
Suomen Joutsen
And last but not least:
Suomen Joutsen, vajaan kahden viikon kuluttua 101 vuotta täyttävä turkulaisten ylpeys on tallella Forum Marinumin laiturissa mutta myös komentaja evp Visa Auvisen hienossa teoksessa Suomen Joutsen onnekas satavuotias .
Kirjassa on yksityiskohtaisesti kuvattu merivoimien koululaivana toimineen Joutsenen kahdeksan valtameripurjehdusta ja - mikä parasta - mukana olleiden kertomina.
Yhtä kiinnostava on Auvisen selvitys aluksen alkuvaiheista aina siltä telakalta lähtien, jossa laiva sai nimensä stetoskoopin keksijän mukaan.
Julkaisija: Suomen Joutsenen valtameripurjehtijain perinneyhdistys ry ja TS-Yhtymä.
Kirjoja on myynnissä mm. Forum Marinumissa, jossa saattaa TSR:n aikana onnistua saamaan tekijöiden omistuskirjoituksia.
JAMIE NIEMINEN
