Amicale Internationale des Capitaines au Long Cours Cap-Horniers (A.I.C.H.) on lopettanut toimintansa.
Tämä "rahtipurjelaivalla ilman konetta Kap Hornin kiertäneiden kapteenien kansanvälinen veljeskunta" perustettiin vuonna1937 St Malossa, Ranskassa, ja siellä myös lausuttiin sen päätössanat. Toimintaa jatkavat uusin säännöin erilliset kansalliset yhdistykset.
Jo alusta asti tehtiin selväksi, että jonakin päivänä veljeskunta lakkaa olemasta ja järjestön lippu haudataan viimeisen kaphornarin mukana. Nyt tämä velvoite on siirtynyt kansallisille yhdistyksille.
Historiallinen lopettamispäätös tehtiin vuonna 2000 Maarianhaminassa, jossa Kap Horn -kongressi järjestettiin samanaikaisesti Tall Ships' Racen kanssa. Päätös tehtiin ainoassa oikeassa paikassa - nelimastoparkki Pommernilla. Sen jälkeen veljeskunta kokoontui vielä Chileen ja Tanskaan, kunnes viralliset loppusanat lausuttiin St Malossa 15.5. 2003 kello 10.15 Ranskan aikaa.
Mastoissa kasvoi
sitkeä sukupolvi
A.I.C.H. lähti liikkeelle samoista periaatteista, kuin Tall Ships' Races -organisaatiokin. Purjelaivakipparit halusivat säilyttää jälkipolville tietoisuuden ajasta, jolloin laivat kiersivät maapalloa kokonaan säiden armoilla. Kaphornarit ovat antaneet Tall Ships' Races -toiminnalle täyden tunnustuksen, sillä vaikka koneet ja tekniikka ovatkin nykylaivoissa apuna, miehistö on nuorta ja kokematonta, vasta purjehdustaitojensa alussa.
Tosin nuoria olivat kaphornaritkin, joista suuri osa pestautui purjelaivoille tulevan merikapteeniammattinsa velvoittamana. Purjelaivojen karski päällystö kouli nopeasti tulokkaat ammatin hienouksiin: raskaaseen työhön, korkeisiin mastoihin, kylmyyteen, nälkään, helteeseen, ikuiseen toveruuteen ja koti-ikävään.
Vuodet purjelaivoilla kasvatti sitkeän sukupolven. Vuorovuosin Euroopassa, Etelä-Amerikassa ja Australiassa pidetyissä A.I.C.H. -kongresseissa koettiin riemullisia jälleennäkemisiä vuosikymmenien takaa.
Kaphornarien keski-ikä ehti loppua kohti kohota reilusti yli 80 vuoden, minkä vuoksi yhä useampi kongressikävijä joutui turvautumaan avustajiin. Viime vuosien kehitys johti siihen, että pääosa osallistujista oli sukulaisia ja kannattajajäseniä; esimerkiksi St Malon kokouksessa 262 osallistujasta vain 45 oli aitoja kaphornareita.
Perinneyhdistykset
jatkavat toimintaa
Viimeisessä kongressissa St Malossa otettiin esille Kap Hornin kiertäjien perinteen jatkuminen. Joistakin jäsenmaista toiminta on loppunut kokonaan, kun taas esimerkiksi Englannissa on perustettu useita yhdistyksiä. Niistä osa hyväksyy vain kaphornarien jälkeläiset jäsenikseen, osa taas ottaa jäsenikseen kaikki nykyaikaisilla aluksilla Kap Hornin kiertäneet.
Turussakin useasti vierailleen englantilaisen kaphornarin, merikapteeni Martin Leen mukaan uusia aitoja kaphornareita ei voinut "syntyä" enää vuoden 1948 jälkeen, jolloin kansainvälinen SOLAS -meriturvallisuussäännöstö astui voimaan ja pani pisteen ilman konetta ja radiota sujuneelle merenkululle.
Martin Lee korostaa, että perinneyhdistystenkin on pidettävä kiinni tietyistä säännöistä. Jäseneksi ovat yrittäneet muun muassa Kap Hornin ohimelojat tai majakanvartija, jonka tehtävänä oli joka aamu käydä puhdistamassa valot, minkä ansiosta hän ehti kiertää Kap Hornin tuhansia kertoja.
Suomen osaston puheenjohtajan, merikapteeni Yngve Sundquistin mukaan osasto muuttuu kansalliseksi. Muuten suomalaiset kaphornarit pitävät kiinni alkuperäisistä säännöistä, mikä merkitsee järjestön ehdotonta loppua.
Maarianhaminassa, Saksassa ja Chilessä perinnejärjestöt on jo perustettu, ja myös norjalaiset ja hollantilaiset ovat jatkamassa toimintaa. Uudessa Seelannissa on jo pitkään toiminut Pamir Association.
Mollyhawk katsoo
Purjeiden paraatin
Turun vanhin Kap Hornin kiertäjä, merikapteeni Martin Söderholm , täyttää 95 vuotta ensi marraskuussa. Ensi kertaa hän lähti merille purjelaiva Oaklandsilla vuonna 1925 ja ura päättyi matkustajalaiva Ilmattarella vuonna 1972.
Hyväntuulista kapteenia piristävät Turkuun tulevat Tall Ships' Races -alukset, jotka Söderholm aikoo katsastaa purjeveneessä Airistolla yhdessä lasten ja lastenlasten kanssa.
Menneiltä purjelaiva-ajoilta Söderholmilla on vain hyviä muistoja.
- Kaksi kertaa onnistuin viime hetkellä väistämään, ettei pieni purjepaatti jäänyt alle.
Söderholm on "mollyhawk" eli malamokki, mikä tarkoittaa, että hän Kap Hornin kierrettyään valmistui merikapteeniksi. Miehet, jotka kiersivät Kap Hornin aluksen päällikköinä, olivat"albatrosseja". Viimeinen albatrossi, ahvenanmaalainen Paul Sommarlund poistui joukosta 91 vuoden ikäisenä vuonna 1996.
Merikapteeni Söderholmin pirteä olemus pakottaa kysymään, mikä on Kap Hornin kiertäjän pitkän iän takana?
- No, myönnettävä on, että naisilla on ollut osuutensa, Söderholm nauraa hieman ilkikurisesti. Ja kun ottaa viskipaukun, niin se on sitten vain aivan sellainen pienen pieni tilkka. Ei ole mitään järkeä sekoittaa päätä, vaan maistaa vain sen verran, että siitä nauttii ja rentoutuu.
Koko elämänsä merillä ollut Söderholm joutui yhden ainoan kerran hengenvaaraan - Helsingissä Mannerheimintiellä.
- Ylitin katua kun kuorma-auto tuli kohti kovaa vauhtia. Oli talvi ja kamalan liukasta, joten auto ei voinut jarruttaa, enkä minäkään päässyt mihinkään.
- Siihen aikaan kuorma-autoissa oli etupuskurin sivuilla pystysuorat tangot. En tiedä itsekään, miten onnistuin tarrautumaan toiseen tankoon. Kun auto sitten saatiin pysähtymään sadan metrin päässä, niin siinä minä roikuin. Sairaalassa katsoivat, että onpas pojan takapuoli keltainen ja sininen, Söderholm myhäilee.
- Ehkä siinä oli jotakin merellä opittua, ettei missään vaiheessa anneta periksi.
JAMIE NIEMINEN
