Turun Sanomat
JAMIE NIEMINEN
- Voi voi, eikö niitä laivoja ole tämän enempää, päivittelivät vanhat rouvat kävellen Forum Marinumin laituria pitkin kohti kaupunkia.
Samaan aikaan lähestyi jokea pitkin äänettömästi kaksi kuunaria, mutta yksikään rouvista ei huomannut vilkaista taakseen. Upeat laivat jäivät rouvilta näkemättä.
Yleisön kiinnostus Forum Marinumiin ja vanhoihin laivoihin ei näyttänyt vähentyneen sunnuntainakaan. Suurenmoisen kauniina pysytellyt sää piti väen liikkeellä ja monelle Aurajoen rannat ja museon ihmeet aukenivat nyt ensi kertaa. Ilahduttavinta oli seurata kuinka runsaasti paikalla oli lapsiperheitä, ja myös isovanhempia yhdessä lastenlastensa kanssa.
Kaikenkaikkiaan Aurajoen, Suomen Joutsenen ja Forum Marinumin yhteistapahtuman arvioitiin keränneen neljän päivän aikana 50 000-70 000 ihmistä. Osa yleisöstä käveli suoraan keskiaikaisesta Turusta hansakauden merellisiin tunnelmiin.
Vaikka monia varmaan harmitti vierailevien alusten viipyminen tilauspurjehduksilla, muodostui laivojen lähtö- ja tulomanöövereistä suosittu ohjelmanumero. Kääntymiset ja kiinnittymiset keräsi joka kerta sankan yleisöjoukon, joka taputuksin palkitsi onnistuneet suoritukset.
Rantayleisön käytös oli tältäkin osin huippuluokkaa.
Sunnuntaina iltapäivällä laivojen partailla yhteiskumarruksia ja -vilkutuksia keränneet miehistöt vastaanottivat kättentaputukset viimeistä kertaa. Yksi toisensa perään kuunarit käänsivät keulansa kohti Airistoa tuutaten pitkän haikean signaalin hyvästiksi.
Laivoilla ja laiturilla ventovieraat ihmiset huiskuttivat toisilleen ja taputtivat käsiään. Jäähyväisten jättäminen on tuttua vanhoilta ajoilta, ja edelleenkin siihen hetkeen liittyy tunnetta, joka kertoo paljon meren ja laivojen lumovoimasta.
Vieraat matkaan
- kaikille kiitosta
Myös Airistolle oli pitkälti toistasataa pienvenettä tullut saattelemaan kuunareita matkaan. Täysi vastatuuli piti purjeiden paraatin paketissa, ja vasta aivan etelä-Airistolla alusten kurssi muuttui sen verran, että voitiin ryhtyä edes harkitsemaan purjeiden nostoa. Turusta kuunarit veivät mukanaan satoja matkustajia, joista osa jäi Nauvoon mutta osa purjehti Ahvenanmaalle asti.
Turku rantayleisöineen sai charter-laivoilta kukkuramitoin kehuja. Väittivät, että missään satamassa järjestelyt eivät toimi niin hyvin, eikä tunnelma ole yhtä aidosti niin lämmin kuin Turussa.
- Yleisö nauttii saadessaan kävellä, istuskella, syödä ja juoda ja kuunnella musiikkia etelämaisen leppoisaan tapaan. Ja kaikki muu pelaa hyvällä yhteistyöllä. Erittäin suuri merkitys on kauniilla ilmalla, hyvillä sponsoreilla sekä sellaisella, mikä hoidetaan yleisöltä huomaamatta, kuten sähkön ja veden jakelu, jätehuolto jne. Turussa meillä on luotettavat ihmiset niihin hommiin, vakuuttaa satamatarkastaja Timo Laitinen .
- On tärkeää, että luodaan toimivat puitteet. Kun laivat ovat tyytyväisiä, ne tulevat uudelleen ja silloin myös yleisö on tyytyväinen. Olisittepa kuullut, kuinka uusikaupunkilainen Olga-kaljaasi kehui tapahtumaa ja lupasi tulla ensi vuonna uudestaan.
Myöskään ruotsalaiskuunari Vidan kippari Robert Niesink ei sano hyvästi, vaan näkemiin.
- Vida viettää kesän Itämerta koluten ja siirtyy sitten seitsemäksi kuukaudeksi Karibialle, jossa laivaa vuokraavat muun muassa ruotsalaiset meribiologian opiskelijat, Niesink kertoo.
- Opiskelijoita on mukana kolmisenkymmentä kerrallaan. He tutkivat ja työskentelevät muutaman kuukauden, minkä jälkeen porukka vaihtuu. Koulu maksaa viulut.
Kenraaliharjoitus
ensi kesän varten
Tällä kertaa jäähyväiset jäävät lyhyiksi. Heti ensi kesänä vuorossa on Tall Ships Race, joka viimeksi nähtiin Turussa vuonna 1996. Monet järjestelyt rannassa toteutettiin nyt eräänlaisena kenraaliharjoituksena ensi kesän suurtapahtumaa silmälläpitäen; silloin Turkuun on tulossa arviolta 60 laivaa siitä suurimmasta päästä.
Järjestäjät ovat tässä vaiheessa vielä varovaisia ennakkoarvioissaan. Historical Ships -tapahtuman järjestänyt Turun kaupunki luotti liikaa laivoja välittäneen meklarin lupauksiin. Kun yli kolmestakymmenestä luvatusta laivasta lähes kaksi kolmasosaa jäi tulematta, joutuivat vastuulliset tahot todella ikävään välikäteen.
Onneksi suurimmat alukset pitivät kiinni sitoumuksistaan. Tällä kertaa lähinnä venäläiset ja puolalaiset jahdit jättivät Turun väliin, mistä olisi pitänyt reilusti tiedottaa yleisölle. Laiturilla kerrottiin, että hinaaja Duncan olisi ajanut hiekkasärkälle Gotlannin eteläpuolella, mikä selittää pikku höyryhinaajan puuttumisen Turussa siltä varatulta laituripaikalta. Muiden kohdalta ei selityksiä ole kuulunut.
