Kuntaliitoskokemuksia Lounais-Suomesta
Lohjalla kärhämät
unohtuivat nopeasti

TS Lohja
MERJA ILPALA
Lohjalaisten suhtautuminen kolme vuotta täyttävään kuntaliitokseen vaikuttaa margariinimainokselta: mitä meillä oli ennen yhtenäistä Lohjaa?

- Lohjaa ei ymmärretty kahtena paikkakuntana aikaisemminkaan, epäilee kaupunginjohtaja Juhani Rinne.

Hän tarkoittanee muun Suomen asenteita, sillä ainakin kuntalaiset ja kaupunkilaiset olivat rajasta hyvin perillä. Lohjat pysyivät monista liitosyrityksistä huolimatta erillään 70 vuoden ajan.

Jacob Söderman ehti Uudenmaan läänin maaherrana jo tokaista, että ennen kaatuu Berliinin muuri kuin Lohjalla saadaan yhdistyminen aikaan. Hän oli oikeassa.

Uuden vuosituhannen kynnyksellä poliitikot kypsyivät ratkaisuun kansanäänestyksen tuella. Kaksi samannimistä sulautui yhdeksi vuoden 1997 alussa.

Muutos onnistui kivuttomammin kuin kukaan ehkä osasi odottaa. Tätänykyä Lohja mainitaan malliesimerkkinä onnistuneesta kuntaliitoksesta. Yhdistymissopimus takasi mm. kaupungin kaksikielisyyden ja henkilöstön työsuhdeturvan viideksi vuodeksi eteenpäin.

Luonnollisen poistuman kautta väki on hallinnossa vähentynyt ja organisaatio keventynyt.

- Se on merkinnyt huomattavaa säästöä, jota erillisissä kunnissa ei olisi saavutettu, sanoo talousjohtaja Kari Torikka.

"Porkkanarahaa" liitos toi yli 21 miljoonaa markkaa, mutta se hupeni käytännön järjestelyihin. Tulot vähenivät, kun veroprosentti, kiinteistöverot ja erilaiset taksat määriteltiin alemman vaihtoehdon tasolle. Myös palkkojen yhtenäistäminen nieli miljoonia.

Nyt talous on tasapainossa, joskin Torikan mukaan investoinnit eivät vastaa kasvavan kunnan tarpeita.

Ja Lohjahan kasvaa. Asukkaita on tuhatkunta enemmän kuin neljä vuotta sitten: 34 800.

Rauma-liitos onnistui

TS Rauma
JARI RANTANEN
Kahden Rauman liitoksesta päättäminen kahdeksan vuotta sitten ei ollut kivutonta, kun kansanäänestyksessä kaksi kolmasosaa äänestäneistä maalaiskuntalaisista vastusti kaupungin ja sitä ympäröivän Rauman maalaiskunnan yhdistämistä.

Maalaiskunnan silloinen kunnanjohtaja, liitoksen jälkeen apulaiskaupunginjohtajaksi siirtynyt ja nyt toista kauttaan eduskunnassa istuva Reijo Kallio (sd) myöntää käyneensä kovan sisäisen painin ennen kuin teki kunnanhallitukselle ehdotuksen kuntien yhdistämisestä. Valtuustossa kuntaliitos hyväksyttiin äänin 19-16 ja sai vahvimman tuen sosiaalidemokraattien ja kokoomuksen ryhmistä.

Nyt liitosta pidetään onnistuneena, eikä sitä ole juurikaan ainakaan julkisesti arvosteltu. Vuoden 1993 alussa tapahtunut kuntaliitos osui talouden laman vuosiin, minkä vuoksi liitosta valmisteltaessa sovituista investointiohjelmista ei pystytty pitämään kiinni, mutta siitäkään ei noussut kovaa huutoa.

- Ellei kuntia olisi yhdistetty, Rauman maalaiskunta olisi itsenäisenä kuntana nyt huomattavissa vaikeuksissa, Kallio arvioi. Yhteisöveron merkityksen korostuminen ja uusi jakotapa eivät suosi kuntia, joissa työpaikkaomavaraisuus on pieni.

Kahden Rauman liitoksen onnistumista helpottivat Kallion mielestä yhteiset historia, kuntakeskus ja identiteetti ja se, että edes nimestä ei voinut tulla riitaa. Kuntien organisaatioiden yhdistämisen voitiin laskea tuottavan selkeitä säästöjä.

- Hyvä puoli oli, että liitosta lähestyttiin perusteellisella selvitystyöllä. Faktapohjaa päätökselle oli runsaasti, Kallio uskoo.

Valtion kuntaliitosten vauhdittamiseksi lupaamien porkkanoiden merkitys on kuin tinkimisen nautinto kaupanteossa. Niiden varaan liitoksia ei Kallion mielestä kannata laskea, vaan hyödyt on löydettävä pidemmän päälle.

Äetsässä meni riitelyyn
kaksi vuosikymmentä

TS Äetsä
HANNU RINTAKOSKI
Lähes kaksi vuosikymmentä tarvittiin, ennen kuin Keikyän ja Kiikan kuntien kivuliaasta liitosta hitsautui suurin piirtein yksituumainen Äetsän kunta.

Nyt mennään ensimmäisen kerran vaaleihin ilman kiikkalaisten yhteislistaa, joka parhaimmillaan keräsi yhdeksän valtuustopaikkaa liitokseen pettyneiltä äänestäjiltä.

Viime vaaleissa tuli enää kaksi valtuutettua, joista toinen ilmoittautui kesken kauden siirtyvänsä omaksi ryhmäkseen. Nyt he, samoin kuin muutkin kunnallispolitiikassa jatkavat kiikkalaiset ovat palanneet entisiin puolueisiinsa.

Äetsän riitojen takana on ollut ensinnäkin se, että Kiikka on suuntautunut perinteisesti Vammalaan ja sitä kautta Pirkanmaahan. Keikyä on ollut kallellaan Satakuntaan, mutta taipui liitokseen, koska pelkäsi putoamista entisen emäpitäjän Huittisten syliin.

Toinen merkittävä riitojen syy on se, että yhteen liittyneet kunnat olivat asukasluvultaan suurin piirtein tasavahvoja. Se pani rakentamaan tuplapalvelut ja kehittämään kahta keskusta ns. tasapuolisesti.

Alle 6 000 asukkaan kunnassa on muutaman kilometrin päässä toisistaan ylläpidetty mm. kahta uimahallia sekä rakennettu toinen paloasema ja toinen urheilukenttä. Myös isoja ja turhiksi osoittautuneita maakauppoja on tehty tasapuolisuuden nimissä.

Vasta aivan viime aikoina on talouden romahtaminen pannut miettimään kaksoispalveluiden mielekkyyttä. Esimerkiksi toisen uimahallin sulkemista harkitaan jo vakavasti.