Näillä mennään ja katsotaan, mihin se riittää

 

Siirtoraja tuli ja meni eikä koko kauden etsittyä keskushyökkääjää  sitten lopulta löytynyt TPS:aan. Päällimmäisenä tunteena puski tietysti esiin pettymys, mutta muutaman päivän asiaa pohdittua realismi taisi sittenkin voittaa. TPS ei ole enää halunnut rahdata Turkuun keikkamiehiä, joilla motivaatio ei ole tapissa. Toisaalta Curtis Hamiltonin ja Per "Martti Servo ja Napander" Savilahti-Naganderin motivaatiosta on vielä kahden pelin jälkeen paha sanoa yhtään mitään.

Molemmille hankinnoille on ainakin luvassa peliaikaa, kun kokoonpanosta puuttuivat Erik Thorell, Dave Spina, Ilkka Heikkinen ja Miro Keskitalo . Kun näinkin kovia pelimiehiä on samaan aikaan sivussa, TPS:n kotiesitys HIFK:ta vastaan oli yllättävänkin väkevä. Samoin HPK-ottelussa ei voinut sanoa, että TPS olisi lamaantunut Niklas Hagmanin osumista, vaan tasoituskin oli erittäin lähellä.

Ylivoimatehojen kanssa on tuskailtu lähes koko kausi alkua lukuunottamatta eikä eilinen ottelukaan tuonut tähän muutosta. Tasoituspaikkaa tarjottiin oikein todella kahden yv:n muodossa, mutta ei vain onnistunut. Kevään ratkaisupelejä silmälläpitäen ylivoiman tehottomuus saattaa muodostua kompastuskiveksi, jos tulosta ei tule.

TPS:n onneksi avainpelaajien loukkaantumisista ei ainakaan vielä näytä muodostuneen pitkäaikaisia, sillä seura tiedotti tarkastelevansa niitä viikko kerrallaan. Erik Thorellin torstainen loukkaantuminen kuuluu varmasti TPS:n Liigahistorian merkillisimpiin. Thorell törmäsi aamuharjoituksissa valmentaja Jarno Pikkaraiseen ja hankki itselleen ylävartalovamman, mikä se ikinä sitten onkin. Ilman varusteita jäällä luistellut Pikkarainen selvisi tärskystä ehjin nahoin, muttei täysissä pelikamppeissa ollut Thorell.

Thorellin tapaus kuuluu hieman samaan sarjaan kuin Raision Loimun 80-90 luvun keskitorjujan Jussi Jokisen vamma. 80-luvun puolivälissä Jokinen lähti viemään vaimonsa käskystä roskapussia ja onnistui jättämään sormensa metallisen roskalaatikon kannen väliin. Murtunut sormi esti tulevan maajoukkueleirin.

Dave Spinan puolestaan piti olla jo perjantaina pelikunnossa, mutta Kouvostoliitossa saatu mailanisku kasvoihin vaatiikin sitten ilmeisesti hieman pidempää toipumista. TPS:lla ei tietenkään juuri nyt ole suurempaa hätää sijoituksensa kannalta, joten hiemankaan toipilaita pelaajia ei tarvitse heittää askiin.

Kolhuista pystyy kuitenkin toipumaan yllättävänkin äkkiä, kuten Jesse Dudas osoitti. TPS tiedotti 28. marraskuuta seuraavanlaisesti kotisivuillaan kanadalaispuolustajan sopimuksen purusta: "Dudaksen kohdalla oli isot odotukset, mutta harmittava vamma päätti kauden aikaisin. TPS haluaa toivottaa Dudakselle onnea uusiin haasteisiin, urheilutoimenjohtaja  Antero Niittymäki kommentoi."

Kautensa päättänyt Dudas pelasi kuitenkin jo 13. tammikuuta Unkarin liigassa HK Debrecenissä, vaikka kauden piti olla jo paketissa. Itselläni ei ole tietoa, miten höntsätasoinen Unkarin  liiga on, mutta tuskin Dudas nyt ihan käsi kantositeessä ole siellä pelannut.

Tässä olisi nyt ollut pakkikaluston syvyyslisä ihan omasta takaa. Luulisi Dudasin pystyneen palaamaan TPS:n kokoonpanoon vaikka nyt siirtorajan kynnyksellä, kun on kuitenkin kyennyt vetämään kuudessa Unkarin liigan pelissä piste per peli-tahtia. Eikö sitten haluttu maksaa toiselle kautensa päättäjälle kuten Tadas Kumeliauskasille palkkaa vai mikäköhän asian laita lopulta oli?

Seuraava viikko nostaa kylmän hien otsalle tarkastellessa TPS:n tulevia vastustajia. Torstaina kotona kohdataan Pelicans, jota TPS ei ole voittanut kohta kahteen vuoteen, oli jäällä ollut millainen TPS-ryhmä tahansa. Tämä kirous pitäisi saada nyt poikki, sillä ei ole mitenkään mahdotonta, että nämä kohtaisivat puolivälierissä.

Lauantaina TPS matkaa JYP:n vieraaksi. Alkukauden kompuroinnista noussut JYP ei näytä enää ollenkaan samalta ryhmältä, jonka TPS kukisti kahdesti. Taannoinen Turun vierailu oli tyly opetus TPS:lle pelaamisen intensiteetistä. Erittäin hiuksianostattava viikko on siis luvassa.

JANNE SUNDELIN