Saku Koivu - päätään pidempi

Teemu Artukka  –  “Keskinkertainen harrastekiekkoilija, mutta lahjakas NHL-entusiasti”

Saku Koivu tuli elämääni 90-luvun alussa. Vaikka Turussa oli jo siihen aikaan sen ajan yksi parhaita suomalaiskiekkoilijoita, Hannu Virta , niin Koivu oli jotain aivan muuta. Hän teki kentällä täysin mitä halusi, mutta oli ennen kaikkea muiden pelaajien silmissä hieno pelaaja, mistä kertoo Kultainen Kypärä-palkinto jäähyväiskaudeltaan SM-Liigassa.

Kolme kautta, 137 pistettä, kaksi Kanada-maljaa ja jääkiekon maailmanmestaruus mallia 1995.

Itse asiassa Koivu oli kolmessa kaudessa noussut niin suureksi tähdeksi Suomessa, että hänelle järjestettiin jäähyväisottelu Typhoonissa. Ottelussa pelasivat kaikki sen ajan merkittävimmät suomalaistähdet niin SM-Liigasta kuin NHL:stä. Ottelu oli samalla jäähyväiset kaikille tähdillemme, jotka lähtivät rapakon taakse, mutta itse olin paikalla Koivun takia. Se ei kuitenkaan ollut minulle haikeat hyvästit, vaan tervetuliaiset Montréal Canadiensiin, jääkiekon kaikkein pyhimpään ja kauneimpaan seuraan. Siihen aikaan sydämeni sykki vain Canadiensille.

Koivun uraa Canadiensissa ei voida referoida niin, että se mahtuisi kenenkään käsityskykyyn. Canadiensin kapteeni on joukkueen johtohahmo vielä enemmän kuin päävalmentaja. Canadiensin kapteeni on koko kaupungin sydän ja sellainen meidän Saku oli kymmenen vuotta - yhtä pitkään kuin muuan  Jean Béliveau . Koivu oli myös seurahistorian ensimmäinen ei-kanadalainen kapteeni. Chris Cheliosta en laske tähän kategoriaan, koska Chelios jakoi merkkinsä Guy Carbonneaun kanssa. Kun Koivu lähti pelaamaan Anaheim Ducksiin, Canadiens ei valinnut seuraavaksi kaudeksi lainkaan riveihinsä kapteenia. Koivu oli ja on Montrealissa jumalasta seuraava ylöspäin.

Viime kaudella nähtiin tunteellisia hetkiä, kun Anaheim Ducksin " Teemu Selänne Tour " pysähtyi Jetsin kotikaupunkiin Winnipegiin. Huikeampi on kuitenkin Canadiensin entisen kapteenin paluu Bell Centeriin. Koko areena seisaallaan huutaen Koivun nimeä. Kun Koivu kävi pokkaamassa valintansa kolmanneksi tähdeksi, kävi muutama Canadiensin pelaajakin hakkaamassa mailallaan laitaa, mikä on jääkiekon korkein kunnianosoitus vastustajalta.

Ja ennen kaikkea Koivu on ollut aloittajana silkkaa timanttia. Hän koko kahdeksantoistavuotisen uran aikana kaivanut kiekkoja joukkueelleen yli 50 prosentin tehokkuudella. Kaudella 2005-2006 silloin Hurricansin riveissä pelannut "Mr. Game Seven"  Justin Williams  sörkkäsi mailallaan Koivua silmään, josta murtui pohjaluu. Tämä vei Koivun näköä siinä määrin, että hänellä on silmässään sokea piste. Ja silti aloitusvoittoja sateli entiseen malliin.

Monet haluavat muistella Koivun uralla sitä hetkeä, kun hän nousi tuhkasta taistellessaan non-Hodginin lymfoomaa vastaan. Mielestäni se taistelu ja siitä selviäminen vain kertoo siitä millainen pelaaja Koivu on. Koivu on aina ollut pieni kaukalossa, mutta on osannut käyttää hyväksi pientä kokoaan verrattuna muihin. Pelaajana Koivu on aina ollut muita päätä pidempi.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.