Urheilu

Asikainen hyvästeli kehät viisaasti

Amin Asikainen (oik.) voitti kroatialaisen Ivan Jukicin Vesileppis Boxing Nightissa Leppävirralla perjantaina. Lehtikuva/ Timo Hartikainen
Amin Asikainen (oik.) voitti kroatialaisen Ivan Jukicin Vesileppis Boxing Nightissa Leppävirralla perjantaina. Lehtikuva/ Timo Hartikainen

Ammattinyrkkeilijä Amin Asikaisen ura sai voittomerkinnän viimeiseksi koristuksekseen lauantaina Leppäviralla. Asikainen voitti kroatialaisen Ivan Jukicin ylemmän keskisarjan kuusieräisessä ottelussa kaikin tuomariäänin.

Asikainen, 40, näytti kehässä hyvältä, mutta hän antoi siitä oikeutetusti ansion myös sopivalle vastustajalle.

– Jukic oli minua hidastempoisempi ja jaloistaan hitaampi, Asikainen totesi.

Asikainen saavutti silti paluuottelustaan haluamansa. Uran viimeiseksi merkinnäksi ei jäänyt puolalaiselle Piotr Wilczewskille 2011 kärsitty tappio.

– Voitto oli ihan kiva, mutta matka otteluun oli hienoin kokemus. Valmistautuminen onnistui hyvin, kun osasin kuunnella kroppaa ja välillä keventää harjoittelua. Painonpudotuskin onnistui paremmin kuin koskaan. Sen ansiosta minulla oli ottelussa hyvin virtaa ja intoa.

Uran menestysvuosina harjoittelu ei ollut yhtä viisasta.

– Treenasin joskus hulluuden rajamailla. Painonpudotuskin meni pahimmillaan niin, että elin viimeisen viikon ennen ottelua pelkällä aamiaisella. Jälkeenpäin olen ihmetellyt, miten jaksoin otella 12 erää sellaisen jälkeen.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Pommisuojasta Euroopan mestariksi

Asikainen aloitti nyrkkeilyn 1980-luvun lopulla Kirkkonummella. Nyrkkeily vei hänet karuista harjoitusoloista ja koulun tarkkailuluokalta keskisarjan Euroopan mestariksi ja kirkkaisiin valoihin.

– Hienointa urassani oli nousu pommisuojasta isoille näyttämöille, kun katsomossa oli 20 000 katsojaa Don King mukaan lukien. Nyrkkeily vei oikeille raiteille, kun oma usko riitti EM-titteliin ja sen puolustamiseen pariin kertaan.

Usko lähti menestysnälästä ja tappion pelosta.

– Olen aina vihannut häviämistä pelattiin mitä tahansa.

Vimma voittaa oli lopulta liiankin voimakas.

– Jos minulla olisi ollut nykyinen maltti ja tietotaito, olisin ollut nyrkkeilijänä paljon parempi.

Pekka Mäki valmensi Asikaista yli 20 vuotta.

– Hienointa yhteisessä taipaleessamme oli koko Aminin elämän kehittymisen seuraaminen, Mäki tiivisti yhteiset kokemukset.

TS–STT

Asikainen piti EM-titteliä hallussaan reilun vuoden

Kirkkonummella syntynyt Amin Asikainen otteli nyrkkeilyammattilaisena 29 voittoa ja 4 tappiota.

Ura huipentui Euroopan mestaruuteen, kun hän kukisti keskisarjan titteliottelussa Saksan Sebastian Sylvesterin kesällä 2006.

Asikainen menetti mestaruutensa uusintaottelussa Sylvesteriä vastaan kesällä 2007. Uran muut tappiot tulivat EM-otteluissa Khoren Gevoria, Matthew Macklinia ja Piotr Wilczewskia vastaan.

Amatöörinä Asikainen saavutti 135 voittoa 175 ottelussa.

Asikainen jatkaa nyrkkeilyn parissa valmentajana.

Hukattu tilaisuus MM-otteluun harmittaa valmentaja Pekka Mäkeä

Valmentaja Pekka Mäki menetti valmentajana otteen Amin Asikaisesta vuonna 2007. Euroopan mestarille olisi ollut tarjolla MM-ottelu keskisarjan kiistatonta mestaria Jermain Tayloria vastaan, mutta kaksikko taipui puolustamaan EM-titteliä saksalaista Sebastian Sylvesteriä vastaan.

Sylvester-tappio käänsi Asikaisen uran laskuun.

– Amin kuunteli tilanteessa muiden kuiskutuksia, ja minä hyväksyin ratkaisun, Mäki muistelee tilannetta.

MM-ottelu olisi ehkä ollut win–win-tilanne.

– Amin olisi päässyt Yhdysvaltoihin suuren yleisön eteen. Hän olisi saanut tappiollakin nimeä itselleen ja myös uusia mahdollisuuksia, Mäki uskoo.

– En tarkoita, etteikö pidä kuunnella urheilijan mielipidettä. Tapaus osoitti kuitenkin, että nyrkkeilijällä pitäisi olla vain yksi henkilö, jota hän kuuntelee otteluissa ja muutenkin. Sama asia koskee varmasti muitakin lajeja.

Mäki ja Asikainen tekivät yhteistyötä yli 20 vuotta. Tuloksena oli koko suomalaisen ammattinyrkkeilyn profiilin nousu.

– Isäni Olli Mäki oli 30 vuotta aiemmin Euroopan mestari ja aloitti salitoiminnan Kirkkonummella. Se huipentui Aminin mestaruuteen, jonka ansiosta muutkin suomalaiset pääsivät uudelle tasolle, isompiin ottelutapahtumiin.