Olympialaisten jumbosija ei kiusannut – Koskela päätti kilpauransa mielimatkallaan

Pekka Koskelan pitkä ja Suomen oloissa ainutlaatuinen, kansainvälinen pikaluistelu-ura tuli päätökseen Gangneungin ovaalihallissa. Lehtikuva/AFP
Pekka Koskelan pitkä ja Suomen oloissa ainutlaatuinen, kansainvälinen pikaluistelu-ura tuli päätökseen Gangneungin ovaalihallissa. Lehtikuva/AFP

STT

Pyeongchang

Pekka Koskela jäi olympiakisojen miesten 1 000 metrin pikaluistelussa peränpitäjäksi, mutta kilpailussa 36:nneksi päätyneen konkarin kyynelkanavat eivät vuotaneet jumbosijan takia.

Koskelan, 35, liikutus purkautui syvemmältä. Pitkä ja Suomen oloissa ainutlaatuinen, kansainvälinen pikaluistelu-ura tuli päätökseen Gangneungin ovaalihallissa, joten tuntemukset olivat melkein hartaat.

– Haikeat olivat. Kyyneleet valuivat poskia pitkin, kun tulin tuolta rappusia alas, toimittajajoukon piirittämä Koskela aloitti.

Mitä ilmeisimmin kilpauran viimeisen pikaluistelukisan jälkeen hänellä vilisi päässä mitä moninaisimpia mielikuvia.

– Muistan semmoisia asioita kuin vaikka läheisten ilmeet, kun voitin ensimmäisen kerran aikuisten arvokisamitalin, hän kertasi.

Raskas taival olympiakisoihin

Koskelan uran neljänsien olympialaisten viimeinen kilpailu oli suoritus sinänsä. Viime vuosien loukkaantumiskierteessään hänellä ei pitänyt olla edes asiaa Pyeongchangiin kilpailijana.

– Reisiluuni pyrkii pois paikaltaan, ja luistelun taloudellisuus kärsii. Lonkan voimalukitus puuttuu, Koskela kertoi tavoilleen uskollisesti faktoihin nojautuen.

Pohjalaisella päättäväisyydellä hän raivasi tiensä olympiajäälle. Viime päivien vaikeuksiaan Pyeongchangissa hän kuvaili maanläheisesti.

– Kävin pari kertaa jäällä vetämässä helpon vedon, niin jalkaan iski heti suojakramppi. Tuli mieleen, että ai niin, minähän olen eläkeläinen, hän virnuili.

"Se on aina se sama tuska"

Nelinkertaiselle MM-mitalistille ja 14-kertaiselle maailmancup-kisan voittajalle oli tärkeää, että arvokilpailujen viimeinen startti oli juuri 1 000 metrillä. Siltä matkalta on peräisin hänen vuonna 2007 luistelemansa silloinen maailmanennätys 1.07,00, joka yhä on kansainvälisissä mittelöissä kilpailukykyinen aika.

Vaikka Koskelalla on urallaan ollut hyvät hetkensä 500 metrilläkin, rakkaimmat muistot ovat tuplamatkalta.

– Tonnin kilpailu aiheuttaa sen, että alavartalo on täynnä laktaattia (maitohappoa). Se on aina se sama tuska, vaikkei se täällä ollutkaan niin paha kuin ajattelin, olympialaisten 1 000 metriään aikaan 1.11,76 luistellut Koskela sanoi.

Kun hän kuvailee tonnin luistelua parhaimmillaan, kyseessä lienee paljon puhuttu flow-tila.

– Kun tonni kulkee, se on uskomaton tunne, kunhan vedät vaan. Tuntuu, ettei sille tule loppua, kun odottaa seuraavaa kurvia ja laittaa myllyn päälle. Tuntuu kuin olisi kiihdytysautokisoissa.

Kävely juuri nyt vaikeaa

Siviiliarjessa Koskelaa odottavat ainakin kesken olevat diplomi-insinöörin opinnot.

Pikaluisteluradalla hänet voidaan nähdä vielä kotimaassa – tai sitten ei.

– Luulen, että oli viimeinen kisa. Voi olla, pitää katsoa, pystyykö tässä enää luistelemaan. Sen tiedän, että ulkoreisi on nyt siinä kunnossa, etten pysty kahteen viikkoon kävelemään normaalisti.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.