Lihavammat suomalaisodotukset Pekingin 2022 talvikisoihin perustuvat Olympiakomitean tehostustoimiin. Lahjakkuudet koulitaan mestareiksi eurojen taitavalla kohdistuksella. Nuorten malleiksi käyvät vaikkapa Johannes Hösflot Kläbo ja Simen Hegstad Krüger Norjasta.
Olympiakomitean toimitusjohtaja Mikko Salonen uskoo yhteistyöhön ja ammattimaisuuteen. Puolisen vuotta pestiinsä totutellut Salonen on ensimmäisten olympiakokemustensa perusteella toiveikas.
– Urheilijat ovat kisoissa hirveän ammattitaitoisella ja hyvällä asenteella, Salonen arvioi tilannetta STT:n haastattelussa Pyeongchangissa.
Salosen esiin nostamat norjalaishiihtäjät ovat 21- ja 24-vuotiaita mutta jo olympiavoittajia. Miksei myös suomalaisesta nuoresta voisi kypsyä neljässä vuodessa menestyjä, jos valmentautuminen ja sen tukitoimet organisoidaan hyvin?
Resurssit tai niiden puute ovat huippu-urheilun ikuisuuskysymys. Suomessa huippu-urheiluun ei virtaa öljyrahaa, joten niukat varat pitää kohdentaa vastustajia viisaammin.
Talvilajien tukitoimet Pekingin 2022 olympialaisiin ratkotaan keväällä, kun Olympiakomitea uudistaa tukijärjestelmänsä. Kesälajeissa uudistus toteutettiin jo syksyllä.
– Arvioimme kunkin lajin valmennusjärjestelmän, urheilijapotentiaalin ja menestysodotukset. Niiden kautta rakennetaan pitkäjänteisiä malleja, Salonen kertoi.
Kesälajeissa noin 3,2 miljoonan euron summasta heltisi täksi vuodeksi tukea paitsi lajeille myös kärkiurheilijoille. Sellaisia ovat esimerkiksi Rion kesäkisojen ainoa mitalisti Mira Potkonen, jonka rinnalla Olympiakomitea tukee kahta nuorempaa nyrkkeilijää Maarit Teurosen valmennuksessa, ja pyöräilijä Lotta Lepistö.
– On tehtävä valintoja ja oltava valmis luopumaan jostakin. Resurssit ovat aina rajallisia, vaikka saisimme viisi tai kymmenen miljoonaa lisää, Salonen sanoi.
Huippu-urheilu ei voi heittäytyä pelkästään veikkausvoittovaroista tulevan julkisen tuen varaan. Salonen etsii uudenlaisia yhteistyön malleja etenkin yritysmaailman kanssa.
– Yritykset voisivat yhteiskuntavastuun näkökulmasta palkata urheilijoita, kuten Japanissa. Urheilija saisi yrityksestä palkkaa, tekisi pr-töitä ja markkinointia, mutta pääjuttuna olisi urheilla, Salonen ehdotti.
Yhtä hyvin voisi hyödyntää julkista sektoria takavuosien malliin, vaikka palkkaamalla nykyistä enemmän urheilijoita rajavartiolaitokseen tai armeijaan.
– Jos Suomi pitää huippu-urheilumenestystä yhteiskunnallisesti merkityksellisenä, fakta on, että se vaatii lisää rahaa. Olympialaisissa ei pärjää kuin ammattimaisuudella.
