Tiukoille se otti, mutta TPS pelaa kahdeksan vuoden tauon jälkeen semifinaaleissa. 3-0-otteluvoittotilanteessa ei olisi ihan heti uskonut, että game seven jää vain yhden sattumavedon päähän. Yli seitsemän erän maaliton putki tuntuu lähinnä käsittämättömältä, kun katsoo TPS:n kasassa ollutta kokoonpanoa. Yksikään nimimiehistä ei osunut edes vahingossa tolppien väliin.
Tuska alkoi jo näkyä selvästi, kun Frans Tuohimaasta oltiin tekemässä ottelusarjan sankaria. Tuntui kuin koko Korkeasaaren apinalinna olisi asettunut kodiksi TPS-pelaajien selkiin. Hirvittävä mailanpuristus tai kipsaantuminen oli henkisen puolen hommia, sillä varmasti jokainen pelaaja tiedosti, että jatkoon on nyt mentävä. Muuten kausi 2017-18 menisi samalla lailla kuin Jeesuksen pääsiäinen.
SaiPalle putoaminen olisi ollut täydellinen katastrofi ja vesittänyt koko kauden, meni runkosarja sitten miten loistavasti hyvänsä. Suvereeni 7-0-kotivoitto hipoi täydellisyyttä, mutta ratkaisumahdollisuuden tultua samaa rentoutta ei löytynytkään.
Aiemmin mietin, että tänä keväänä TPS:lla on rosterissaan reserviä, jota voi heittää kentälle sarjan pidentyessä. Sattumaa tai ei, tuore pelaaja Jasper Lindsten nousi kiirastorstain kuninkaaksi ja TPS:n messiaaksi vapauttavalla jatkoaikamaalillaan.
Vaikka TPS voitti runkosarjassa kaikki neljä keskinäistä kamppailuaan välierävastustaja Tapparaa vastaan ja saa lisäksi kotiedun, TPS ei silti mielestäni todellakaan lähde semifinaaleihin ennakkosuosikkina. Viimeistelyyn on löydyttävä lisää tehoja, mikä koskee myös viimeisissä otteluissa sakannutta ylivoimaa.
Iso kysymysmerkki on lisäksi ykköspakkipari Henrik Tallinderin ja Ilkka Heikkisen tilanne. Tallinder loukkaantui edellisessä kotiottelussa Jonatan Tanuksen taklauksesta eikä pelannut eilenkään. Ilkka Heikkisen kokema päähän kohdistunut taklaus vaikutti sen sijaan pahemmalta ja voi hyvin olla, että kausi on hänen osaltaan ohi.
Eilinen ottelu osoitti kyllä, että puolustus piti tälläkin koostumuksella, mutta SaiPan hyökkäysvoimaa ei voikaan verrata Tapparan vastaavaan. TPS:n viimevuotiset pudotuspelitaipaleet ovat lopulta kaatuneet profiilihyökkääjien poissaoloihin, mutta siirtyikö kato nyt sitten puolustukseen? Kuusi puolustajaa on hieman ohut pakkikalusto loppukauden ajaksi.
Hyökkääjien terveystilannehan on nyt hyvä. Lähes viikon tauko sopinee myös Tomi Kalliolle , jonka otteista huokui vielä edellispäivänä, ettei kapteeni ole vielä aivan täydessä terässä. Järkevintä olisi tietenkin ollut, ettei Kallion olisi edes tarvinnut vielä pelata puolivälierissä. Suora 4-0 voitto ei sekään kauaksi lopulta jäänyt.
Tallinderin loukkaantuminen kuvaa myös TPS:n keskiviikkoista asennetta. Kokenut pelaaja ei ole ollenkaan valmiina ottamaan vastaan taklausta ja löytää itsensä jään pinnasta. Itse taklaus ei ollut sääntöjenvastainen.
Myöskään Ilkka Heikkisen pelivire ei noussut toivotulle tasolle puolivälierissä. Heikkinen oli TPS:n ylivoimaisesti ahkerin laukoja, mutta maalikehikot eivät ole plekseissä.
Mikäli kumpikin konkari on kokoonpanossa, Tappara on kaiken järjen mukaan heillekin, kuten koko joukkueelle, sytyttävämpi vastustaja kuin SaiPa. Kokeneille pelureille puolivälierät eivät ehkä ole se juttu.
Runkosarjassa TPS pelasi kauden väkevimpiä otteluitaan juuri Tapparaa vastaan ja hallitsi selvästi jokaisessa. Tappara ei johtanut kertaakaan yhdessäkään neljässä koitoksessa, kotona tai vieraissa. Joukkue ja valmennusjohto ilmiselvästi tietää, miten oranssipöksyt kaadetaan eikä Tapparaa voiteta neljää kertaa kaudessa aivan sattumalta. Samat neljä voittoa pitäisi nyt mahduttaa reilun viikon sisään.
JANNE SUNDELIN
Kirjoittaja on 1970-luvulta asti TPS:n edesottamuksia seurannut kannattaja, jonka mielipiteet eivät edusta Turun Sanomia, vaan ovat omaa mielipidettä/mutuilua. Varhaisin TPS:aan liittyvä muisto on kuva Seppo Revon tuuletuksesta vuoden 1976 mestaruusmaalin jälkeen.
