Pudotuspelien kaksi ensimmäistä ottelua ovat olleet Teemu Väyryselle melkoisen tapahtumarikkaat.
Pelkästään pelaaminen 42-vuotiaan Eric Perrinin ja 36-vuotiaan Ilari Filppulan rinnalla voisi olla 20-vuotiaalle Väyryselle iso kokemus. Väyrynen ei kuitenkaan ole tyytynyt ihastelemaan paikkaansa veteraanitähtien rinnalla TPS:n ykkösketjussa, vaan on pistänyt tuulemaan.
TPS:n ja SaiPa:n ensimmäisessä kohtaamisessa David Goodwin huitaisi mailallaan Väyrystä sukukalleuksille niin kovaa, että Väyrynen joutui poistumaan hetkeksi pukukoppiin. Goodwinin teko jäi tuomareilta huomaamatta, mutta Liiga myönsi päivää myöhemmin, että siitä olisi pitänyt tuomita viisi minuuttia ja pelirangaistus.
Joukkueiden toisessa kohtaamisessa Kalle Maalahti löi Väyrystä poikittaisella mailalla pään lähelle ja otti tempusta 2+10 -minuuttisen. Mutta mitä teki kaltoin kohdeltu Väyrynen?
Ei sen kummempaa kuin ottelun voittomaalin 47 sekuntia ennen loppusummeria.
– Maali maistui aika hyvältä. Niitä ei ollut vähään aikaan tullutkaan, mutta sitten onnistuin tuommoiseen paikkaan, Väyrynen hymyilee.
– Saamiani iskuja en sen kummemmin mieti. Sattuivathan ne, mutta se kuuluu tähän lajiin. Tällaista playoff-kiekko on ja tietyllä tavalla se on lajin suola
TPS-kannattajien keskuudessa toista kauttaan Turussa pelaava, Joensuusta kotoisin oleva, Väyrynen on nopeasti noussut suursuosikkien joukkoon.
– Teemu alkaa olla, jos ei vielä kulttipelaaja, niin ainakin minikulttipelaaja, TPS:n päävalmentaja Kalle Kaskinen nauraa.
– Teemu on maalaispoika, joka tekee hirveästi töitä, karvaa nöyrästi kiekkoja, hyödyntää vahvaa luisteluaan ja kovaa luonnettaan. Ja kun kerkeää ja uskaltaa, asioita vain tapahtuu.
Väyrynen itse kuvailee rooliaan suoraviivaisemmin.
– Yritän tehdä paskaista työtä ketjukavereideni ja joukkueeni eteen, hän miettii.
Perrin voisi ikänsä puolesta olla Väyrysen isä ja Filppulakin on 16 vuotta tätä vanhempi. Junnupoika on kuitenkin nauttinut pappojen kanssa pelaamisesta.
– Perrinin ja Filppulan kanssa on aika helppo pelata. Kun vain muistaa pitää lavan jäässä, kiekko kyllä tulee siihen, Väyrynen nauraa.
– He lukevat peliä niin hyvin, että kun teen virheitä, he korjaavat ne saman tien. Heiltä tulee myös koko ajan paljon vinkkejä siitä, miten pelaisimme paremmin. Siinä on aika helppo olla.
TPS:n kannalta lupaavaa on, että vaikka se ei kummassakaan SaiPa:n kohtaamisessa ole yltänyt koko pelin osalta parhaaseensa, on se silti voittanut molemmat ottelut. Lauantain kolmannessa kohtaamisessa Palloseura hakee ehjempää peliä.
– Kun olemme olleet huolimattomia ja lähteneet juoksemaan pitkin kaukaloa, olemme näyttäneet huonoilta. Meidän pitää nyt nostaa pelaamisemme tasoa niin, että blokkaamme enemmän laukauksia ja olemme maalin edessä kovempia ja tylympiä. Fokuksen pitää olla kohdallaan joka vaihdossa, Kaskinen miettii.
Fokuksen ylläpitäminen vaatii myös sitä, että joukkue ei suvereenin esityksen jälkeen ala luulla itsestään liikoja – kuten taisi käydä Lappeenrannan pelin ensimmäisen erän jälkeen.
– Ensimmäinen erä oli meiltä todella hyvä, mutta sen jälkeen rupesimme ehkä taas luulemaan, että tämä peli hoituu helposti. Sitten vastustaja tekikin kaksi nopeata maalia ja meihin iski pieni paniikki. Jatkossa meidän pitää pysyä rauhallisina, Väyrynen miettii.
– Edessä on lauantaina tärkeä peli. Jos otamme siitä voiton, on paljon helpompi lähteä maanantaina taas Lappeenrantaan. Mutta mennään nyt rauhassa peli kerrallaan.
TPS–SaiPa Turkuhallissa lauantaina klo 17.00
JUSSI LEPPÄSYRJÄ
KUVA: JANE ILTANEN
