Kuka lohduttaisi Nyytiä?
kysyy Tove Jansson. Tuo tuli välittömänä mieleen, kun selvisi että Hokki pudotti TuTon väkevällä kirillään Mestiksen playarijatkosta.
Kuka lohduttaisi TuToa? Kysyn Tove Janssonin jonkinmoisena sielunveljenä. Uskon ja olen kuullutkin, että moni TuTon uskollisista kannattajista haluaa lohduttaa niin pelaajia, valmentajia, seuran johtoa kuin varmaan toisiaankin.
Sillä niin paljon hyvää yrittämistä, reilua taistelua, taidokkaita kuvioita ja lämmintä tunnelmaa saimme Kupittaalla kokea. Tilastot ne vain puhuvat kummallisia tosiasioita, mutta tilastothan ovat vain valheen ja emävalheen superlatiiveja. Ne peittävät paljon siitä kokemuksesta, jonka saa sellainen mukanaolija, jolle menestyminen ja voitto eivät ole pakkomielle eikä ainoa arvokas tuote.
No, arvaan että joku hymähtää ja ajattelee että jääkiekko on maalintekopeli. Mutta sellainen ajattelu on kuin sanoisi, että rakkaudessakaan ei ole mitään muuta merkityksellistä sisältöä kuin orgasmin saaminen.
Mitä sitten tilastot puhuvat? Keräsin tähän playareitten Hokki – TuTo ottelujen tilastoja: maalit
TuTo – Hokki 23-24, laukaukset maalia kohti TuTo – Hokki 233 -185, maalivahtien torjunnat TuTo-Hokki 167-215, rangaistusminuutit TuTo – Hokki 163 -69. Niitä voi tulkita eri tavoin. Selvin ero selittäisi että peliä ei voiteta jäähyaitiossa, vaikka olisi sinne tuomarin virheestäkin joutunut.
Minä olen katsoja ja kannattaja niin kuin monet ystäväni. Haluan vielä kerran korostaa – ja varmaan moni ystäväni ja katsojista tähän yhtyy. Meille katsomiskokemus on ainakin näin vanhemmiten merkittävä elämänsisältö. Kun TuTo kaikilla tasoilla – johdosta pelaajiin ja Kupittaan työntekijöihin tekevät parhaansa, antavat he myös meille elämyksiä ja yhteisiä kokemuksia – riemastuttavia voittoja ja kasvattavia pettymyksiä.
Sellainen lohduttakoon TuToa
