Mennyttä kalua
sanoi varttuneempi mies vessassa. Onneksi ei sentään tarkoittanut kotijoukkuetta, vaan rikkonaisia käsipyyhevempeleitä.
Liian kova kuori. Ei ole helppo puhkaista, lausui toinen toisella tauolla nuorempi mies. Tarkoittiko syömiään makkaroita vai RoKin puolustusta ja ansaitusti palkittua maalivahti Paavo Hölsää, jäi minulle arvoitukseksi. Eikä auttanut ankean illan tunnelmaa Akin ylivoimalla ja ilman maalivahtia tekemä maali, identtinen LeKi -ottelun lähes samoilla sekuntiluvuilla tehdyn kanssa.
Käytävillä ihmeteltiin, missä luuraa Iikka ja ihasteltiin Topin jäälirutusmaaleja. Vaan eivät auttaneet, kun omassa päässä soi aivan liian helpon näköisesti.
No - kun tämä hetki on tällaista, niin nostalgia helpottaa
Niinpä kysymyksiin– ainakin yhdelle lukijalle kysymys kauden 1998-99 tulokkaasta eka divisioonassa oli helppo. Ville Vahalahtihan se silloin pelasi osan kaudesta TuTossa ennen kuin suurempi paikallinen nappasi miehen menettääkseen Paraisten pojan sitten myöhemmin omaa hölmöyttään Raumalle.
Itse näin Villen Hyvinkäällä pelaamassa paikallisia Ahmatteja vastaan. Jälkiviisautena kerron, että jo silloin mietin että tuosta nuorukaisesta tulee vielä jotain. Rehti ja taitava joukkuepelaajan oli Ville jo silloin.
http://kiekko.ts.fi/wp-admin/media-upload.php?post_id=23438&type=image&TB_iframe=1
Kuvassa Ville keväällä 2014 Lukon voitettua pronssia SM-liigassa.
Tällä kertaa kysymykseni koskee Kupittaan hallin kattoon vedettyjä kunnianosoituksia tai saavutuksia. Niitä on yhteensä kolme ja niissä on kussakin yksi luku. Kysymys kuuluu, mikä on noiden kolmen luvun tulo, kun ne kerrotaan keskenään. Ei vaadi kovin korkeata matematiikkaa.
Kotijoukkueen kannattajien on hyvä muistaa, että juuri silloin kun on vastoinkäymisiä, tarvitaan eniten tukea. Siispä jos jo kirosit jääväsi ensi perjantaina kotiin, niin harkitse. TuTokin tarvitsee jokaisen kannattajan ja euron menestyäkseen.
