Suomen jalkapallomaajoukkueella on historia puolellaan, kun MM-karsinta jatkuu perjantaina Turkissa. Saldo vierasjoukkueille armottomana paikkana tunnetussa Turkissa on yllättävästi tappioton ja arvoturnauskarsinnoissa jopa täydellinen: kaksi ottelua, kaksi voittoa.
Joukkueiden edellistä peliä Turkissa moni yhä muistelee. Syksyllä 1998 Suomi voitti EM-karsinnassa Istanbulissa 3–1, ja päävalmentaja Richard Möller Nielsen kuvaili voittoa yhdeksi uransa parhaista. Sama mies, joka oli reilu kuusi vuotta aiemmin juhlinut Euroopan mestaruutta Tanskan luotsina.
”Sulimme suomalaisessa höyrykylvyssä”, kuvaili puolestaan turkkilaislehdistö katastrofitappiota, ilmeisesti hieman tietämättömänä suomalaisesta saunakulttuurista. Kuumaa Istanbulin lokakuisessa illassa kuitenkin oli, kuten sai kivuliaasti kokea Jonatan Johansson – jo reilusti ennen 2–0-maaliaan.
– Olimme tutustumassa kenttään ennen ottelun alkua, ja ”Tintti” sai kolikon päähänsä, kertoo maajoukkuetta jo tuolloin kaitsenut maajoukkuepäällikkö Lennart Wangel . Hän ei muista, olisiko maajoukkuemies aiemmin tai sen jälkeen saanut tuta kotikannatusta samalla tavalla.
Kolikot lensivät katsomosta
Uransa toisen maaottelun tuolloin pelannut Jari Ilol a puolestaan muistelee hämmästelleensä neljän tunnin bussimatkaa hotellilta peliin Istanbulin liikennekaaoksessa. Ja kentälle pääsykin oli omanlaisensa.
– Kaikki mellakkapoliisit suojasivat meitä kilvillään. Ja lämmittelyt piti hoitaa keskellä kenttää, kun kolikoita lensi katsomosta.
Kolikkosade vaihtoi kuitenkin suuntaa loppuvihellyksen vihdoin soitua, ylenmääräisten lisäminuuttien jälkeen. Minuuttien, joiden ehkä piti tuoda Turkille tasoitus, mutta jotka todistivatkin Jari Litmasen 3–1-maalia.
– Yleisö osoitti meille suosiotaan, ja poliisit olivat siirtyneet suojaamaan turkkilaispelaajia. Vaihtui niin, että katsojat kivittivät omiaan, Ilola kertoo.
Antalyasta jo voitto alla
Suomen arvovoitot Turkissa saivat alkunsa syksyllä 1984 MM-karsinnassa, 2–1-voitolla Antalyassa. Siis samassa paikassa, jossa Suomi pyrkii perjantaina jatkamaan menestyksekästä Turkki-saldoaan.
Antalya ei ole Istanbulin tapainen hornankattila, mutta vähäisempää ei kotikannatus ole sielläkään.
– Yleisö lauloi stadionin lehtereillä kuusi tuntia ennen pelin alkua, muistaa Olli Huttunen , joka vartioi Suomen maalia syksyn 1984 voitossa.
Metelistä huolimatta Suomi johti tauolla 1–0.
– Pelasimme hyvin. Puoliajalla pukukopista sitten sähköt katkesivat yllättäen, Huttunen nauraa.
Sähköt ehkä pysyvät perjantaina Antalyan uudella 32 000 katsojan stadionilla, mutta tunnelma on sama kuin 1998 tai 1984.
– Vaikka lieveilmiöitäkin on, on tuo kannatus kuitenkin hienoa ja valtaosa faneista on hyvin käyttäytyviä, urallaan paljon nähnyt ja kokenut Wangel päättää.
STT–JANNE LEHIKOINEN
