Kaikissa jalkapallon isoissa tapahtumissa on paikalla oleville toimittajille niin sanottu mixed zone, josta voi käyttää suomeksi nimeä haastattelualue. Sinne pääsy esimerkiksi EM-kisoissa ei ole kaikille toimittajille itsestäänselvää, vaan usein ahtaille haastattelualueille mahtuu kerralla vain muutamia kymmeniä toimittajia.
Pelaajat on velvoitettu ottelun jälkeen kulkemaan haastattelualueen läpi, mutta useimmat pelaajat tekevät sen vasta suihkun jälkeen, jolloin monien toimittajien deadline on mennyt jo umpeen. Onneksi Uefan viralliset ja erilliset lehdistötilaisuudet alkavat useimmiten hieman nopeammin.
Monet tähtipelaajat myös tekevät niin, että he kulkevat vain haastattelualueen läpi ja sanovat, ettei ole kommentoitavaa. Oman maan toimittajlle haastatteluja tietysti irtoaa helpommin.
Itse olin tällä kertaa paikan päällä kahdeksassa EM-kisojen alkusarjan ottelussa, joista Venäjän ja Slovakian väliseen otteluun oli helpoin saada lippu haastattelualueelle.
Islannin Itävalta-voiton jälkeen haastattelualueella oli täysin poikkeuksellinen fiilis, kun Islannin pelaajilla ei ollut minkäänlainen kiire pois, vaan he antoivat jopa kahdenkeskisiä haastatteluita kerran elämässä -fiiliksellä.
Itse pääsin kahden kesken jututtamaan sekä Malmö FF:n Kári Árnasonia että Lokerenin Sverrir Ingasonia , jotka molemmat suostuivat puhumaan jo tulevasta Suomen kohtaamisestakin. Yleensä vastaaviin tulevaisuuteen liiaksi meneviin kysymyksiin vastaus on, että keskitymme nyt vain peli kerrallaan.
