Kuusissa jalkapallon EM-kisoissa työtehtävissä olleena täytyy sanoa, että Portugalin EM-kisat 2004 olivat toistaiseksi monella tapaa parhaat ainakin lehtimiehen näkökulmasta.
Itävallan ja Sveitsin EM-kisoissa 2008 en ollut, mutta vuoden 1992 Ruotsin EM-kisoista alkaen vain Portugalissa oli Uefan puolesta kuljetuksia pelipaikkakunnalta toiselle. Kaikkialla muualla matkustamisen on saanut hoitaa kulloinkin itse, miten on vain pystynyt.
Tosin Hollannin ja Belgian EM-kisoissa vuonna 2000 sai matkustaa junissa kisapassilla ilmaiseksi, mutta minkäänlaisia erikoiskuljetuksia sielläkään ei ollut.
Muutenkin välimatkat Portugalissa olivat inhimilliset, joten pelien seuraaminen monilla eri paikkakunnilla oli ylipäänsä mahdollista. Minäkin olin otteluissa Lissabonissa, Portossa, Guimaraesissa, Bragassa, Coimbrassa ja Farossa. Myös urheilullisesti Portugalin EM-kisat olivat hienot, kun Kreikka ja König Otto Rehhagel yllättivät kaikki. Varmaan fanitkin nauttivat olostaan Portugalissa.
Ranskan EM-kisat menevät valitettavasti mappi Ö:hön. Vuoden 1998 MM-kisat Ranskassa olivat paremmin järjestetyt. Nyt täällä Ranskassa kaikki on kaaosta. Pahimpana liikennejärjestelyt ja toimitsijoiden olematon englannin kielen taito, joka on tuntunut vain huonontuvan 18 vuodessa.
Kaikkein kotoisinta oli tietysti Ruotsin EM-kisoissa 1992, kun asuin lähes koko kisojen ajan Göteborgissa Liseberg Hedenissä vain 300 metrin päässä Nya Ullevin stadionista.
Englannin vuoden 1996 EM-kisoista mieleen on jäänyt parhaiten IRA:n pommi Manchesterissä, jonne satuin olemaan juuri attentaatin aikana matkalla. Puolan ja Ukrainan EM-kisoissa 2012 oli eläminen halpaa, mutta liikenneolot kummassakin maassa olivat heikot.
