Jalkapallo

Nostalgia: Hyyrynen ja kumppanit teatterihommissa 29.4.2004

TPS:n hyökkäyksen kärjessä toistuvan tehokkaana häärinyt Mikko Hyyrynen on monipuolinen mies. Pelatessaan Tepsissä vuonna 2004 hänet nähtiin esittelemässä taitojaan myös Turun kaupunginteatterin lavalla.

Hänen lisäkseen Potkua Molièrelle -näytelmässä nähtiin TPS:n kakkoskoutsi John Allen ja joukkueenjohtaja Tapani Suvinen sekä nykyään TPS:n talouspäällikkönä työskentelevä Laura Pelkonen .

Mustavalkoista Molièrea

On torstainen aamupäivä. Kaupunginteatterin päänäyttämön katsomo ammottaa tyhjyyttään kuin Kupittaa loppusyksyn RoPS-pelissä. Jean Baptiste Molièren klassikkokomedia Luulosairaan harjoitukset ovat alkamassa. Näyttelijät – TPS:n jalkapallojoukkueen kakkosvalmentaja John Allen, kärkimies Mikko Hyyrynen, joukkueenjohtaja Tapani Suvinen ja toimistotyöntekijä Laura Pelkonen – vaihtavat pukimiaan lavasteiden takana.

Ensimmäisenä on valmis Pelkonen, joka näyttelee luulosairaan Arganin tytärtä Antoinettea. Vaaleanpunaisessa röyhelöasussaan hän on suorastaan hurmaava näky. Suvisen Argan on sonnustautunut vaaleaan yöpukuun. Kaulassa on TPS:n kannatushuivi ja jaloissa Puman nappulakengät.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Allenin Béline, Arganin puoliso, on juuri niin viehko kuin kirveellä veistetty brittifutari voi olla. Karvaisen rintakehän ulokkeiksi topatut rauhaset tai pään päällä keikkuva vaalea perukki eivät sanottavasti kohenna kolkkoa yleisilmettä. Hyyrysen Cleantén, Antoinetten kosijan, avausasuna on musta haalari, vaalea kaulahuivi ja musta pipo.

Turun tavaramerkin, TPS:n, mustavalkoiset värit esiintyvät vähän joka puolella lavaa. Visualisoinnista vastannut Outi Piekäinen on äkännyt, että 1600-luvun seinägobeliiniksi sopii mainiosti kulmalipun kohdalta repäisty futiskentän nurmimatto.

Kello on ennättänyt kahteentoista, kun ohjaaja Juha-Pekka Mikkola komentaa harjoitukset käyntiin. Tepsiläisillä onkin kiire, sillä illaksi on ehdittävä vielä Kaukajärven hiekkakentälle Tampereelle. Suomen cupin pelissä vastaan asettuu piskuinen KooVee, neljännen divisioonan yhdistelmä.

Molièren näytelmää on harjoiteltu tammikuusta saakka. Mikkola teetti nelikolla aluksi yleisiä harjoitteita. Vasta sitten uskaltauduttiin tekstin pariin. Koko Luulosairasta ei nielaistu sellaisenaan. Mikkola karsi 12 roolin ja kahden ja puolen tunnin näytelmän viiteen rooliin ja kolmeen varttiin. Allen sai luvan esittää Bélinen lisäksi lipevää ja perverssiä tohtori Diafoirusta. Modernisoitu komedia sai uuden nimenkin: Potkua Molièrelle.

Turun kaupunginteatterin johtajan Ilpo Tuomarilan ja FC TPS Turku Oy:n toimitusjohtajan Petri Jakosen ideoima projekti huipentuu 4. toukokuuta kutsuvierasnäytäntöön päälavalla. Sen jälkeen Potkua Molièrelle esitetään vielä viisi kertaa Sopukassa.

Näyttelijöiksi valikoitui väkeä, jonka lavakokemus rajoittuu lähinnä koulun joulunäytelmiin. Hyyrysen uran kohokohta osui jo kolmannelle luokalle. Silloin hän esitti laulavaa niittokonetta.

– Minä olin lapsena roomalainen sotilas ja paimen. Sotilaana ainoa repliikkini oli ”Stop, who goes there” ja paimenena ”Look, follow the star”. Silti pelkäsin, että unohdan sanat, Allen hersyttelee.

Repliikkien muistaminen olikin aluksi suurin huoli.

– Kun ei pysty improvisoimaan, niin tuntuu, että koko näytelmä pysähtyy, jos unohtaa sanoja, Pelkonen sanoo.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Nyt ongelma alkaa kuitenkin olla ohi. Tepsiläiset ovat ohjaaja Mikkolan mukaan kehittyneet ”huikealla tavalla”.

– Pelkään, että he ovat parempia näyttelijöinä kuin minä jalkapalloilijana. Kenestäkään heistä ei ole tarvinnut kaivaa lahjakkuutta kovin syvältä. Kaikilla on loistava asenne, hän kehuu.

Mikkola määrää harjoitusten aluksi ”Supan” eli Tapani Suvisen sänkyyn nukkumaan. Seuraa kohtaus, jossa Hyyrysen esittämä Cleanté kapuaa koukkupäisen narun avulla ikkunasta, temmeltää rehvakkaasti lavalla ja riisuu lopuksi haalariasunsa röyhelövaatetuksen päältä. Ohjaaja ei ole kuitenkaan tyytyväinen riisumistyyliin.

– Lisää elvistä, hän karjaisee ja keskeyttää kohtauksen.

Uusi yritys kariutuu siihen, että Mikkolan mielestä Hyyrysen pitäisi päättää hyppykohtauksensa telemark-alastuloon. Riisuminen sujuu kuitenkin nyt sutjakkaasti. TPS:n kärkäs keskushyökkääjä on selvästikin löytänyt sisäisen elviksensä. Allen ja Pelkonen tirskuvat katsomossa Hyyrysen kukkoilulle.

Jatkokohtaukset eivät suju ihan oppikirjan mukaan. Suvisen luulosairas Argan on välillä niin kiireinen, että hän unohtaa sijata vuoteensa. Sitten Allen kompastuu hameeseensa ja lentää rähmälleen kumoon. Hyyrysen koukku takertuu ikkunanpuitteisiin tavalla, joka estää hänen kapuamisensa näyttämölle. Pelkosta naurattaa kuolleeksi tekeytyneen Argon-isänsä ”ruumiin” äärellä.

Varttia vaille yksi Mikkola nousee ylös.

– Vartin tauko. Sen jälkeen koko homma läpi, hän komentaa.

Potkua Molierèlle saa ensi-iltansa vain kolme päivää ennen Veikkausliigan käynnistymistä. Avausottelu on heti kova paikka, sillä Kupittaan viheriölle kirmaa viime kauden mestari HJK. Kumpi sitten jännittää näytteleviä tepsiläisiä enemmän?

– Jalkapallokausi on alkanut monta kertaa ennenkin, mutta tämä on ainutlaatuista, vastaa joukkueenjohtaja Suvinen.

– Jännä nähdä, mitä pamahtaa päälle, kun katsomoon saapuu väkeä, pohdiskelee hyökkääjä Hyyrynen.

Kupittaalla yleisön läsnäolo ei vaikuta samalla tavalla.

– Yleisö on jalkapallostadionilla jossakin kaukana. Sopukassa se on kahden metrin päässä, Suvinen muistuttaa.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Tepsiläisistä vain Suvinen on vakinainen teatterikävijä. Hyyrynen tunnustaa käyneensä keväällä teatterissa varta vasten seuraamassa näyttelemistä. Allen ja Pelkonen ovat nähneet viimeksi Pimeän metsän.

– Johnilla näytteleminen on kuitenkin lähes verissä, koska hänen vaimonsa serkku on Martti Suosalo , ohjaaja Mikkola paljastaa.

Esiintyminen teatterissa ja jalkapalloareenalla ovat kuulemma kaksi aivan eri asiaa, jos futisväkeä on uskominen.

– Kentällä ei tiedä etukäteen, mitä tapahtuu. Teatterissa pitäisi ainakin periaatteessa koko ajan tietää, Suvinen vertaa.

– Ei futiskentällä ajattele esiintyvänsä yleisölle. Teen töitä silloin joukkuekavereiden eteen. Sitten kun tekee maalin, voi vähän kukkoilla yleisölle, Hyyrynen pohdiskelee.

Kello 13 on vuorossa läpimeno. Kolmen vartin Molière-versio vedetään nyt yhteen putkeen ilman keskeytyksiä. Ranskalainen klassikkokomedia on saanut kuorrutuksekseen runsaasti murjauksia, jotka taatusti uppoavat turkulaiseen yleisöön.

– Emali lauloi ja posliini valitti, toteaa Suvisen luulosairas saatuaan suolitukoksensa vessassa liikkeelle.

Välillä Argonin yöpuvun alta vilkkuvat tutut mustavalkoiset TPS-kalsarit. Allenin esittämä Béline valittaa, että hänen miehensä vain ”yskii, paskoo ja on huono sängyssä”. Jalkapalloon liittyviä viittauksia esiintyy vähän väliä.

Kaikki sujuu vähintäänkin kohtuullisesti, Hyyrysen köysikapuamisesta alkaen. Allenin suhteen Mikkola on aivan oikeassa: brittivalmentaja on kuin syntynyt teatterilavalle. Kymmentä vaille kaksi ohjaaja pääsee hihkaisemaan ”hyvä, all right”.

– Ja harjoitukset jatkuvat huomenna kello kymmenen.

Kulissien takana alkaa hilpeä puheensorina. Kvartetti on hioutunut hyvähenkiseksi joukkueeksi. Kaatuuko HJK, jos TPS:n raitapaidoista löytyy Kupittaalla samanlaista tehoa?

– Tällä asenteella kaatuu kuka vaan, vai mitä Mikko, Suvinen hehkuttaa.

Turun Sanomat

JARI HEINO