Viestipronssi riitti riemuun

Suomen mitalinaiset Pirjo Muranen, Virpi Kuitunen, Riitta-Liisa Roponen ja Aino-Kaisa Saarinen.
Suomen mitalinaiset Pirjo Muranen, Virpi Kuitunen, Riitta-Liisa Roponen ja Aino-Kaisa Saarinen.

Turun Sanomat, Whistler

JUHA HÖLTTÄ

Pirjo Muranen, Virpi Kuitunen, Riitta-Liisa Roponen ja Aino-Kaisa Saarinen päättivät suomalaishiihtäjien lähes mitalittoman taaperruksen Vancouverin olympialaisissa. Naiskvartetti juhli kovalla taistelulla saavutettua viestipronssia melkein kuin kirkkaampaakin mitalia Whistlerin olympiapuiston hiihtostadionin maalialueella.

Suomen naishiihtäjät ovat juhlineet samalla joukkueella viestikultaa kaksissa edellisissä MM-hiihdoissa, mutta edellinen olympialaisten viestimitali oli peräti edellisistä Kanadan olympialaisista eli Calgarysta 1988. Silloinkin sen väri oli pronssi.

Mitali ratkesi vasta ankkuriosuuden parilla viimeisellä kilometrillä. Norjan Marit Björgen oli jo karannut kultaan, mutta kahdesta himmeämmästä mitalista taistelivat Suomen lisäksi Saksa, Italia ja Ruotsi.

Parisprintin kultamitalisti Claudia Nystad oli Saariselle liian liukas, mutta rajusti tikannut hollolalainen onnistui pudottamaan palkintokorokkeelta ensin Ruotsin Ida Ingemardotterin ja sitten Italian Sabina Valbusan.

Vihdoin tuli kaivattu mitali

Loppusuoralla Saarinen sai jo helpottuneena vilkaista sivuilleen, sillä Valbusa oli turvallisen välimatkan päässä.

– Nyt se mitali tuli ja hieno sellainen. Mitali lämmittää tosi paljon. Meillä on ollut vaikeaa, kun sitä mitalia ei ole tullut, Saarinen muistutti.

– Vähän oli alussa takkuista, mutta sain parhaan vapaan kilpailuni täällä tähän viestiin, Saarinen tiivisti hiihtonsa.

Raskas alku

Suomen viesti ei lähtenyt liikkeelle kaikkein parhaissa merkeissä, vaikka Pirjo Muranen kiihdyttikin ensimmäisenä hiihtostadionilta ja piti keulapaikkaa vielä avausnousun päälläkin.

– Sitten tuli happiongelmia. Kun happi ei kulkenut keuhkoissa, ei sitä mennyt lihaksiinkaan, enkä saanut mitään irti, kertasi Muranen, joka tuli vaihtoon vasta 12:ntena 45,3 sekuntia kärkeä jäljessä.

– Lähdössä oli ihan hyvä tatsi, mutta sitten tuli yllätys. Kilsan kohdalla huomasin nousussa, että nyt tulee vaikeaa, hän selvitti.

Pronssin varmistuttua Muranen oli huojentunut.

– Mulle tämä mitali on tosi kirkas, hän arvioi uransa ensimmäistä olympiamitalia.

Hurja nousu

Toisella perinteisen osuudella Virpi Kuitunen ei aivan ehtinyt Puolan Justyna Kowalczykin peesiin, mikä saattoi olla hyväkin. Kowalczyk jyräsi osuudellaan aivan ylivoimaista vauhtia ja ohi kaikista.

– Lähdin hiihtämään niin paljon kuin pääsen. Ihan hyvin pääsin, vaikka hiihto olikin arvoitus viikon kisatauon ja kolmen päivän nuhan takia, selvitteli Kuitunen.

– Sain matkalla kimmokkeen, kun kuulin saavuttavani Ruotsia ja kun sain kiinni, yritin tehdä eroa niin paljon kuin mahdollista, kertoi Kuitunen, joka lähetti Riitta-Liisa Roposen osuudelleen seitsemäntenä 42,5 sekuntia kärjen jälkeen.

– Ajattelin, että Ritu saisi sitten mahdollisimman paljon hyötyä Charlotte Kallasta, perusteli Kuitunen.

Taktiikka piti

Kolmannelle osuudelle vauhdissa syntynyt taktiikka piti hyvin, sillä Roponen ja Kalla ajoivat vuoroin vetäen edellään olevia kiinni.

Roposta ajoi vauhtiin halu saavuttaa uran ensimmäinen olympiamitali ja hän lähetti Saarisen kolmantena ankkuriosuudelle. Vancouverissa jo kultaa ja hopeaa voittanut Kalla ei pysynyt suomalaisen rinnalla enää vaihtoon asti.