Suomen joukkue on pysynyt poikkeuksellisen terveenä

Kisalääkäri koputtaa puuta

Suomen joukkueen lääkäri Harri Hakkarainen pitää peukkuja pystyssä, että kisojen loppusuorakin sujuisi ilman isompia sairastumisia.
Suomen joukkueen lääkäri Harri Hakkarainen pitää peukkuja pystyssä, että kisojen loppusuorakin sujuisi ilman isompia sairastumisia.

Suomen joukkueen lääkäri Harri Hakkarainen on sitä tyytyväisempi mitä vähemmän häntä tarvitaan. Vancouverin olympialaisissa Suomen joukkue on pysynyt poikkeuksellisen terveenä, vaikka Janne Ahosen polvesta repesi sivuristiside ja Sami Jauhojärvi, Lari Lehtonen sekä Riitta-Liisa Roponen ovat sairastaneet influenssan.

– Näissä kisoissa on ollut toistaiseksi poikkeuksellisen vähän sairasteluja, jos vaikka vertaa edellisiin olympialaisiin, Tour de Skihin tai Liberecin MM-kisoihin. Pitää oikein koputtaa puuta, Hakkarainen tuumaa.

– Torinossa monella menivät kisat ohi sen takia, että sairastui. Nyt ei varsinaisesti ole yhtään sellaista tapausta, että kisat olisivat ihan ohi menneet, Hakkarainen vertaa vuoden 2006 olympiakisoihin.

Matot
pois

Urheilijoiden terveyden eteen on tehty paljon töitä jo ennen kuin he ovat saapuneet kisakylään. Syksyllä Suomessakin riehunut sikainfluenssa oli yksi uhka, jonka vuoksi varauduttiin erityisesti ja erikseen.

– Se on ollut tapetilla ja rokotuksia on annettu kaikille halukkaille, jotka eivät ole sitä sairastaneet. Myös tavallista kausi-influenssaa vastaan on rokotettu ja Kanadan terveysviranomaiset ilmoittivat viime kesänä, että mitkä muut rokotukset olisivat suositeltavia tänne tultaessa. Kaikki nämä on hoidettu, Hakkarainen sanoo.

Yhtenä varotoimenpiteenä Suomen joukkue määräsi kokolattiamatot poistettaviksi majoitustiloista. Siitä huolimatta kisakylän huoneistoissa leijailee mystistä pölyä.

– Pölyä on paljon ja joudumme itse siivoamaan sitä joka päivä. Ja siivoojat joka toinen päivä, muttta aika huolimatonta se on ollut. Kaikki valittavat, että kurkku on kuivana aamulla ja se johtuu pölystä, Hakkarainen virkkoo.

Kisakylässä on monen sortin porukkaa monesta eri maasta. Bakteereja ja pöpöjä on liikkeellä, eivätkä urheilijat voi elää täysin erityksissäkään. Hakkaraisen mukaan kansakuntien kohtaaminen ei ole kuitenkaan mikään ongelma.

– Urheilijat ovat tottuneet reissaamaan. Olemme jakaneet jokaiselle ohjeet, että miten hygieniasta ja puolustuskyvystä huolehditaan.

Ahosen
takaisku

Urheilijat sairastuvat helposti arvokisoissa sen takia, että huippukunnon herkistelyn takia heidän kroppansa on alttiina bakteeri- ja virustartunnoille.

– Kun herkistellään niin elimistön kokonaisstressitila tippuu ja stressi suojelee meitä sairastumisilta. Kun kunto herkistyy, niin silloin herkistyy myös puolustuskyky. Kirjaimellisesti se tarkoittaa, että silloin vähän herkemmin sairastuu, Hakkarainen korostaa.

– Huippu-urheilija sairastelee vuoden aikana eniten juuri siinä vaiheessa, kun hän on herkistelemässä.

Suomen joukkueelle ei ole sattunut muita yllättäviä takaiskuja kuin Janne Ahosen polvivamma. Valitettavasti Ahonen menetti polvivamman takia mahdollisuuden taistella henkilökohtaisesta olympiamitalista.

– Oli huonoa tuuria, että miehen suksi lähti höyläysjälkeen. Näki heti kun Janne kaatui, että polvi siinä menee. Onneksi miehellä on niin liikkuvat nivelet, että ei mennyt enempää.

Ahosen polven sivuristiside repesi harjoitushypyssä. Ahonen halusi olympiamitalin niin palavasti, että hän hyppäsi varsinaisessa kilpailussa ensimmäisen hypyn.

– Yleensä kun polvi vääntyy, niin vääntymisen seurauksena tulee sellainen suojareaktio, että polven ympärillä olevat lihakset menevät kramppiin. Polvi tuntuu silloin hyvin jämäkältä ja hyvältä. Jääkiekkoa on monasti pelattu katkenneella ristisiteellä loppuun saakka, Hakkarainen selvittää.

– Tiedettiin heti ensimmäisen hypyn jälkeen, että sivusiteessä on osittainen repeämä, mutta me testattiin polvi moneen kertaan ja se tuntui hyvältä. Teipillä polvi saatiinkin niin jämäkäksi, että se oli alkuperäisessä iskussa. Janne sanoikin olevansa valmis hyppäämään, vaikka riski oli tiedossa, että polvi voi mennä pahemminkin.

Ahosen polvi kuitenkin meni illan aikana niin huonoon kuntoon, että lahtelainen pääsi tuskin kävelemään. Ahosesta ei ollut joukkuemäkeen maanantaina.

– Monasti käy niin, että seuraavana päivänä ja sitä seuraavana päivänä polvi alkaa sitten tuntua holtittomalta ja huonolta, koska se kylmenee ja suojajännitys häviää. Jannen polvi kylmeni ensimmäisen aamun aikana ja sunnuntaina aamulla polvi tuntui huomattavasti huonommalta, Hakkarainen kertaa.

Pitkiä
päiviä

Hakkarainen joutuu tekemään olympialaisissa pitkiä päiviä, sillä hän on sukkuloinut Vancouverin ja Whistlerin väliä. Kaupunkien väliseen matkaan tuhraantuu parisen tuntia.

Muuten Hakkaraisella on työoloistaan varsinkin kisakylässä vain myönteistä sanottavaa.

– Kisakylän lääkäriasema on ihan loistava. Sieltä löytyvät magneetit, röntgenit, hammaslääkärit, silmälääkärit, korvalääkärit, ja jopa pieni kenttäsairaala. Harvoin näkee noin hyvin varustettua talviurheilupaikan lääkäriasemaa.

Mutta ei niin hyvää, että ei jotain pahaakin. Kanadalaiset vapaaehtoiset olivat kisojen aluksi dopingtestien ottamisessa pihalla kuin lumiukot.

– Alussa dopingtestaus oli todella byrokraattista, mikä johtuu siitä, että täällä ei ole järjestetty dopingtestejä. Paperisotaan meni tuntitolkulla aikaa, ja jokainen urheilija, joka on ollut yli sata kertaa tai 500 kertaa testissä tietää täsmälleen miten protokolla menee ja miten pitää toimia.

– Se rassasi urheilijoita, koska sen takia testissä istuttiin kolme, neljä tuntia. Mutta nyt järjestäjät ovat huomanneet, että urheilijat ovat ennenkin käyneet testeissä, Hakkarainen kertoo.

ARI MÄNTYLÄ