Hiihtobrändiä
vaikea kirkastaa
Kalle Virtapohja
Hiihto oli vuosikymmenet suomalaisen urheilun selkäranka. Hiihtäjien, mäkihyppääjien ja yhdistetyn miesten saavuttamat yli sata olympiamitalia ovat komea perintö. Viimeiset kymmenen vuotta ovat kuitenkin olleet perinteen vaalijoille kuin painajaista, joka alkoi Lahden MM-hiihdoista 2001.
Oikeastaan painajaisen alku pitää päivittää kolme vuotta kauemmas, vuoteen 1998, jolloin STT uutisoi hiihtäjä Jari Räsäseen kohdistuneista dopingepäilyistä. Hiihtoväen yhteisrintama kiisti närkästyneenä syytteet. Seurauksena oli, että suuri joukko hiihtojohtajia vaati Räsäsen ohella Suomen tietotoimistolta vahingonkorvauksia hiihdon maineen mustaamisesta. Räsäsen ohella moni saikin "kipurahaa".
Hiihtojohtajien joukkovoima antoi maastohiihdon kirkkaimmille tähdillemme ilmeisesti vääränlaisen viestin: Nyt voidaan jatkaa rauhassa omien konstien kehittelyä, kun selusta on näin hyvin turvattu. Se oli kohtalokas virhearvio, jonka laskua on maksettu vuodesta 2001 lähtien.
Vaikea sanoa, kuka sitä laskua on eniten maksanut. Entinen päävalmentaja Kari-Pekka Kyrö , joka on jo valehtelusta tuomittu? Vai olympiavoittaja Mika Myllylä , joka oli muistaakseni viimeksi julkisuudessa tämän vuoden alussa saatuaan törkeästä rattijuopumuksesta kolmen kuukauden ehdollisen tuomion? Vai SHL:n toimitusjohtaja Jari Piirainen , joka on yrittänyt epätoivoisesti koota hiihtomaineen rippeitä samaan aikaan, kun liitossa on käyty yt-neuvotteluja ja päätetty viimeksi peräti yhdeksän vakanssin lakkauttamisesta.
Kaiken lisäksi alppiväki on vihdoinkin kyllästynyt ja ottanut maineensa tahranneeseen murtsikkaväkeen kunnolla etäisyyttä.
l
Vaikka kukaan suomalaishiihtäjä ei ole viiteen vuoteen kärynnyt, kertoo Turun Sanomien tutkimus ihmisten epäilevän edelleen nykyistenkin hiihtäjiemme puhtautta. Epäilyjä ei ole hälventänyt edes se, että Virpi Kuitunen oli viime kaudella maailman testatuin hiihtäjä.
Tutkimus kertoo, että hiihdon maine ei ole palautunut. Epäily kytee, eivätkä Kari-Pekka Kyrön viime aikojen ulostulot suinkaan ole parantaneet hiihdon imagoa. Mutta tuntuu siltä, että suuri yleisö alkaa jo kyllästyä ikävien asioiden vatvomiseen. Vain neljä kymmenestä nykyhiihtäjien puhtautta epäilevästä ajattelee, että hiihtodopingin taustoja olisi syytä tutkia tarkemmin.
Toisaalta tuoreen tutkimuksen päätulos, jonka mukaan hiihtoa pidetään edelleen dopinglajina, tarkoittaa sitä, että Hiihtoliiton on aivan pakko jatkaa julkista kasvojenpesua.
(02) 269 3103, kalle.virtapohja@turunsanomat.fi
