MARIA LEHTOVAARA
Pekingissä suomalainen urheilu palasi taas olympiakullan aikaan. Taukoa pidettiin niin Ateenan kesäkisoissa kuin Torinon talvikisoissakin, mutta kiitos ampuja Satu Mäkelä-Nummelan putki ei venynyt enää pidemmäksi.
Suomen olympiakomitean johto olikin Pekingin antiin valtaosin tyytyväinen.
- Tavoite oli kolme mitalia, joista yksi kultainen, joten siltä osin voi olla tyytyväinen. Lauantai tosin jätti vähän hampaankoloon, ahneushan kasvaa syödessä, tiivisti OK:n puheenjohtaja Roger Talermo harmitellen vielä kahden keihäsmitalin vaihtumista viimeisellä kierroksella yhteen.
Parannusta Ateenan saaliiseen tuli reilusti myös pistesijojen eli kahdeksan parhaan joukkoon yltäneiden määrässä.
- Neljä mitalia ja kahdeksan pistesijaa on erittäin hyvä verrattuna Ateenan kahteen mitaliin ja kolmeen pistesijaan, muistutti valmennuksen johtaja Kari Niemi-Nikkola.
Talermo ja Niemi-Nikkola saivat Pekingistä vahvistusta viime vuosina ajetulle ajatusmallille, jossa asioita hoidetaan pitkäjänteisesti. Käytännössä se on tarkoittanut esimerkiksi urheilijoiden taloudellista tukemista pidempänä projektina kuin vuoden kerrallaan.
- Ei urheilijaa saa hyväksi antamalla muutamana vuotena vähän enemmän rahaa, Talermo painotti.
Samaan pitkäjänteisyyden korostamiseen liittyy myös urheilijoiden mahdollisimman varhainen valinta olympiajoukkueeseen.
- Kaikki mitalistit valittiin jo joulukuussa, Talermo huomautti.
Niemi-Nikkola tosin toppuutteli vetämästä asiasta liian selviä johtopäätöksiä, sillä ensimmäisessä valinnassa joulukuussa joukkueeseen otettiin nimenomaan vahvoja menestyskandidaatteja.
- Ei oikein tiedä, kumpi on muna ja kumpi kana, hän vertasi.
Haasteena pysyä vauhdissa
Niemi-Nikkola listasi Pekingin joukkueen vahvuuksiksi hyvän yhteishengen, onnistuneet valmistautumisleirit sekä ennakoivan terveydenhuollon onnistumisen, mikä helteen, ilmastoinnin, eksoottisen hygienian ja ruokakulttuurin maassa oli erinomainen suoritus.
- Meillä ei ollut yhtään sairastapausta, muutama loukkaantuminen toki, Niemi-Nikkola laski.
Suomalaisen urheilun suuri haaste on kansainvälisen kilpailun kiristyminen ja kärjen vauhdin tavoittaminen tai siellä pysyminen - lajista riippuen.
- Vauhdissa pysyminen vaatii meiltä vauhdin lisäämistä, Niemi-Nikkola kuittasi.
Se vaatii toiminnan yhä vain ammattimaistumista. Niemi-Nikkolan mukaan Suomen urheilijoiden joukossa on edelleen monia, joiden valmennus ja valmentautuminen eivät ole sellaisessa kunnossa, jolla noustaisiin maailman huipulle.
Heidän toimintansa on ammattilaisuuden sijasta korkeintaan ammattimaista. Viimeinen silaus ja ajattelun keskittäminen vain olennaiseen vielä puuttuu.
Hyvänä esimerkkinä onnistuneesta, viimeisen päälle suunnitellusta ja toteutetusta projektista Niemi-Nikkola nostaa esiin soudun. Se projekti kantoi hopealle asti.
- Ei silti voi sanoa, että kaikki ne, jotka epäonnistuivat, eivät tekisi asioitaan huolella. Esimerkiksi Jarkko Ala-Huikku valmistautui todella huolella, ja tulos oli silti eri kuin soutajilla.
Loppuraportti lokakuussa
Perusteellisesti Pekingin onnistumisia ja epäonnistumisia selvitellään syyskuun aikana lajiliittojen ja valmentajien kanssa. Loppuraportin aika on lokakuussa, ja sen jälkeen onkin heti aloitettava projektit kohti Lontoon olympiakisoja 2012.
- Pohja näyttäisi toimivan. Ei ole aihetta suuriin valmennuksellisiin muutoksiin, Niemi-Nikkola summasi.
