Olympiavoittaja Jouko Salomäki pannut elämänsä uuteen uskoon

TS/Reijo Majasaari<br />Eteläpohjalainen painin olympiavoittaja Jouko Salomäki on löytänyt elämässään johtotähden sekä henkisesti että maallisesti.
TS/Reijo Majasaari
Eteläpohjalainen painin olympiavoittaja Jouko Salomäki on löytänyt elämässään johtotähden sekä henkisesti että maallisesti.

REIJO MAJASAARI

Vaihtelevaa ja värikästä. Sitä olympiavoittaja ja maailmanmestari Jouko Salomäen , 43, tähänastinen päivänkierto on ollut.

Salomäki on aina keikkunut kärjessä ja ollut myös äärimmäisyyksien mies.

Nuorten Euroopan mestaruus 1982. Olympiavoitto 1984 ja MM-kulta 1987. Näiden lomassa Salomäki paini muutamat muut hopeat ja pronssit.

Alkoholi, viihde ja muut elämän sivuraiteet veivät mennessään Salomäen kaksi ensimmäistä avioliittoa: Nykyisessä perheessä on kolme poikaa, aiemmista kaksi.

Makealta tuntuneen hurman keskipakoisvoima paiskasi olympiavoittajan kehältä tyhjän päälle. Seinä tuli eteen. Kunnes kolahti.

Olympiavoittaja Salomäki tuli uskoon Seinäjoen helluntaiseurakunnan telttakokouksessa kesäkuussa 1994.

Palava into kuljetti miestä oman työn ohessa ahkerasti puhujamatkoilla. Saarnapöntöt kävivät Salomäelle tutuiksi.

- Se oli elämäni tärkein ratkaisu. Hyviä vuosia meni aikanaan hukkaan, mutta nyt on voinut rakentaa kulkua pitävälle perustalle, Salomäki kertoo. Hän käy edelleen vapaiden suuntien kokouksissa.

- Katson yhteiskristillisyyden tärkeäksi. Olen Nurmon luterilaisen kirkon jäsen.

Eteläpohjalainen ei kainostele

Nurmossa 180 neliön omakotitaloa perheensä kanssa asuva Salomäki ei ole pitänyt talousasioissakaan kynttiläänsä vakan alla. Hän omistaa painissa myös menestyneen Seppo -veljensä kanssa maansiirtokoneita myyvän osakeyhtiön. Toisessa Salomäki on palkkalistoilla,

Työ- ja muut reissut Salomäki kurvailee komealla johtotähdellä.

- Toinen mersu on emännän käytössä, En ole koskaan laittanut ajopelejä firmojen nimiin. Olen tullut omillani toimeen, tokaisee Salomäki reteän eteläpohjalaisesti.

Viime aikoina kiinteistöasiat ovat kiinnostaneet Salomäkeä. Hän ostelee taloja ja pistää ne sitten vuokralle. Nytkin on meneillään kolmikymppisen töllin korjaus.

- Remontoin näitä vapaa-aikoinani. Minulla on aina pitänyt olla jotakin toimintaa ja harrastusta, Salomäki naurahtaa.

Ja ajankulua olympiavoittaja Salomäellä riittää. Töittensä ja perheensä lisäksi. "Jokke" käy edelleen painisalilla. Oma kehokin on edelleen timmissä. Siitä ovat todisteena viime vuosien veteraanien MM-kulta ja -pronssi.

Salomäellä on salilla omia valmennettavia. Heistä kirkkain tähti on Nurmon Jymyä edustava Kim-Jussi Nurmela .

Hän tähtää viikon vaihteessa Helsingin SM-kisoissa, jotka ovat Painiliiton 100-vuotisjuhlapainit, 74-kiloisten Suomen mestaruuteen. Nurmela on voittajaehdokas.

- Kim-Jussi on erinomainen tyyppi. Häntä ovat haitanneet viime aikoina selkävaivat. Odotan Kim-Jussilta SM-kultaa.

Seinäjoella opiskeleva kirkkonummelainen Tino Orell ja Lapuan Virkiää edustava Joonas Huhtamäki käyvät myös Nurmon Jymyn harjoituksissa ja tekevät ohjelmansa Salomäen nuottien mukaan. Kumpikin on mukana Helsingin SM-matolla.

Olympiavoittajaksi Los Angelesissa

Salomäen oma painiura käynnistyi Kauhajoella jo vuonna 1967. Isä- Tauno vei energiaa pursuavan veljeskvartetin - Markku - Jari -Jouko-Seppo - vääntämään painimatolle. Joukosta kehittyi sarjansa kansainvälinen huippu. Muu kolmikko tyytyi SM-tason mitaleihin.

Ensimmäisen kreikkalais-roomalaisen painin Suomen mestaruutensa Jouko Salomäki voitti 1977 Kankaanpäässä 52-kiloisissa. Hän oli silloin vasta 14-vuotias. Taakse jäivät mm. jo aikamiehet ja kokeneet Reijo Haaparanta ja Taisto Halonen . Viimeisen SM-kultansa, joka oli uran kahdeksas. Salomäki voitti vuonna 1989.

Soulin olympialaisissa 1988 ja Oulun EM-paineissa 1989 Salomäki oli vielä mukana, Viihteelle sortuminen oli lohkaissut mestarista kuitenkin parhaan terän pois. Soulin ja Oulun turnauksista ei jäänyt lapsille mitään kerrottavaa.

Salomäki taisteli olympiakultaa Los Angelesissa 1984 ja MM-voittoon Ranskassa 1987. Sen jälkeen suomalaispainijat ovat voittaneet kerran maailmanmestaruuden ( Marko Yli-Hannuksela 1997)sekä neljä Euroopan mestaruutta: Keijo Pehkonen kahdesti ja Mikael Lindgren ja Juha Ahokas kerran kumpikin. Muita mitaleja on tullut lyhyin välein. Yli-Hannukselan Ateenan olympiahopea sykähdytti.

- Suomalaispainijalla on edelleen hyvät mahdollisuudet voittaa olympiakultaa. Siihen tavoitteeseen yltämiseksi on syytä viettää rutkasti aikaa painikämpällä, 22 vuotta sitten olympialaisten korkeimmalle korokkeelle noussut Salomäki toteaa.

- Painia pitää rakastaa! Kirkkain tavoite tulee olla ykkösasia!

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.