Risto Pyykkö
Näinä epävarmoina aikoina katkeavat pisimmätkin mitaliketjut.
Suomi on saanut yhdistetyn joukkuekilpailusta kiiltelevää kotiinviemisiksi jokaikisistä hiihdon arvokisoista kahdeksan vuoden ajan, mutta Oberstdorfissa sekin mitalikone leikkasi kiinni.
Norjan, Saksan ja Itävallan juhliessa mitalisteina Suomi kyhäsi viimeisenä toivonaan vastalauseen Itävallan toisen hiihtäjän Christoph Bielerin erehdyttyä stadionalueella muutamaksi metriksi sivuun oikealta reitiltä.
Yhdistetyn lajijohtaja Janne Marvaila katsoi Bielerin oikaisseen ja vaati yli minuutilla Suomen voittaneen Itävallan hylkäämistä. Vastalauseesta ei ollut ainakaan kirkastamaan Suomen synkintä arvokisapäivää joukkueyhdistetyssä kymmeneen vuoteen.
Tuomarineuvosto ei muuttanut muuksi Suomen neljättä sijaa, huonointa tässä lajissa sitten Thunder Bayn MM-kisojen 1995.
"Meidän piti reagoida"
Sen verran protesti saattoi vaikuttaa, että sinivalkoisella yhdistetyn joukkueella on nyt kenties jokunen ystävä vähemmän.
Ainakin Christoph Bieler katselee lähipäivinä hieman vinoon suomalaisia kilpakumppaneitaan.
Kiistakapulaksi joutuneen Bielerin mielestä koko protesti oli epäreilu.
- Saatoin voittaa sekoilussani jonkun sentin, mutta menetin varmasti aikaa, itävaltalainen sanoi ja vakuutti vakuutti harharetkeään silkaksi erehdykseksi.
Suomalaisten protesti-intoa pönkitti Antti Kuisman kohtalo yhdistetyn B-maailmancupissa viime joulukuussa Yhdysvalloissa.
Kuisma ajautui silloin kilpakumppania väistäessään sivuun radalta ja tuli hylätyksi saksalaisten tehtyä protestin.
- Tarkistin vielä nauhaltakin, että Bieler oikaisi. Meidän oli pakko reagoida, lajijohtaja Marvaila perusteli vastalausetta, johon tarvittu sata euroa kaivettiin pikavauhtia Hiihtoliiton varapuheenjohtaja Ilkka Tiilikaisen kukkarosta.
Marvailan mukaan vastalausetta ei olisi tehty, jos sen läpimenoon ei olisi uskottu.
Tuomarineuvosto asettui täysin eri linjoille Suomen joukkueenjohdon kanssa todettuaan, että Itävalta ei hyötynyt Bielerin harharetkestä.
Valttikortista musta pekka
Suomella oli keskiviikkona suurempiakin ongelmia kuin kilpakumppaneiden ajolinjat.
Mäestä Antti Kuisma, Jaakko Tallus , Jouni Kaitainen ja Hannu Manninen ponnistivat vielä kelpo asemat mitalitaistoon, mutta joukkueen valttikortiksi ennakoidusta hiihdosta jäi käteen vain musta pekka.
Aluksi Kuisma ja Tallus kavensivat keulille hypänneen Norjan minuutin johdon puoleen, kun vuonomaa hiihdätti kahdella ensimmäisellä osuudella huonoimpia suksimiehiään.
Välissä olivat kuitenkin Itävalta ja USA ja lopulta Saksakin, jonka kolmas hiihtäjä Sebastian Haseney kiersi viitosensa 47 sekuntia nopeammin kuin Kaitainen.
- Ei hiihto huonolta tuntunut, mutta muut menivät äärettömän kovaa, Kaitainen totesi mitalin karattua.
Manninen hukannut hiihtovireensä
Hannu Manninen sai survaista suksensa ankkuriosuudelle 40 sekuntia kolmantena kiitäneen Itävallan Felix Gottwaldin jälkeen.
Tehtävä oli toivoton erityisesti miehelle, joka on ollut hiihtäjänä talven päätapahtumassa vain haamu kauden muihin kisoihinsa verrattuna.
- Parempaa hiihtoa kuin normaalikilpailussa, mutta vain pikkuisen, kaikille mitaliankkureille suksella hävinnyt Manninen murehti päätään pyöritellen.
- Minulla ei ole hajuakaan, mihin hiihtovauhtini on kadonnut.
Tilanne on kiperä ja odottamaton, mutta ei aivan uusi.
- Eipä hiihto ole kulkenut arvokisoissa ennenkään. Viimeksi Trondheimissa 1997, jolloin olin ladulla nopein, Manninen kärjisti.
Yksi syy voi olla yhdistetyn joukkuetta kiertävä virus.
Manninen ei ole kärsinyt oireista, mutta tauti vaanii jokaista, joka pyörii samoissa ympyröissä.
Vaisuutta voi selittää myös ounasvaaralaisen joutuminen taipaleelle toivottomista asemista molemmissa kilpailuissa.
Sellainen syö miestä, vaikka Manninen vakuuttikin hiihtäneensä ankkurina täysillä viimeisiä satoja metrejä lukuun ottamatta.
Sprintissä nyt huimat paineet
Yhdistetyn kruunaamattoman kuninkaan kaivattu arvokisamitali on nyt yhden kortin varassa.
Sunnuntain sprinttiin melkoisissa paineissa valmistautuva Hannu Manninen löysi joukkuekilpailussa suurmäkeen hyvän tuntuman ja keräsi 12:nneksi parhaat pisteet, reilusti enemmän kuin esimerkiks i Ronny Ackermann.
Ladulla Ackermann näytti taistelijan luontonsa pelastamalla loppukiristä hopean Saksalle, vaikka Gottwald ehti jo kerran karata viimeisessä nousussa.
