Koehyppääjät ovat tuulen ystäviä

TS/Laura Mattila
TS/Laura Mattila

Laura Mattila

Ilmassa on niin paljon lunta, että hyppyriä ei edes näy.

Tuulenpuuska heiluttaa tornin lasi-ikkunoita, lumihiutaleet tanssivat hyppyrinnokalla ripaskaa.

Kypärän sisällä vinkuu, kun tuuli kiertelee saalistaan.

V 10 kiskoo itsensä puomille, korjaa laseja parempaan asentoon ja vilkaisee olkansa taakse.

Joku näyttää siellä peukkua.

V 10 pidättää henkeä, irrottaa otteensa puomista ja sinkoutuu sumuun.

Ponnistus.

Kumpu.

Ja kunnialla monttuun.

V 10 eli Marc Vogel varmaan hymyilee kypärän ja lumisateen suojissa. Aika kova jätkä.

Verkkarit päällä, kahvion pöydän ääressä, Vogel ei näytä yhtään niin kovalta.

- Kaikista ei ole tähän. Koehyppääjä hyppää silloin, kun muut eivät uskalla, Vogel selittää kymmenen nuoren miehen keskellä ja saa hyväksyvää röhönaurua palkinnoksi.

- Silloin kun on oikein kamala ilma, voi testata, miten cool jätkä sitä oikein on, Vogel jatkaa ja tönii vieressään istuvaa V 4:sta, Roland Sterliä olkapäähän.

Taiteilijanimenä Janne Ahonen

Uskotaan. Vogel, Sterl ja kumppanit ovat kovia jätkiä.

Oikeita miesten miehiä.

Nämä rääväsuiset surmanhyppääjät muun muassa toivovat, että Oberstdorfin MM-hiihdoissa olisi mahdollisimman tuulista.

Silloin yleisö arvostaisi heidän työtään.

- Jos tuulee ihan kamalasti ja taivaalta sataa lunta, yleisö taputtelee meitä selkään ja huokaa, että vau, olette te vaan aika poikia, Sterl matkii kaunista tyttöä ja saa kaikki röhöttämään.

- Mutta jos aurinko paistaa, kukaan ei jaksa edes taputtaa meille, Vogel sanoo ja leikkii nyyhkivänsä.

Taas kaikki nauravat. Kuin yhdestä suusta.

Koehyppääjät ovat tottuneet siihen, että heidät niputetaan yhteen. Miehet sinkoutuvat tornista alas nimettöminä, pelkkä V ja järjestysnumero rinnassaan.

Yleensä katsojia ei voisi vähempää kiinnostaa, kuka panee terveytensä peliin kisan jatkumisen takia.

- Joskus meiltä kyllä pyydetään nimikirjoituksia, Sterl innostuu.

Mutta koska koehyppääjät ovat miesten miehiä, heidän pitää vähän jekuttaa yleisöä.

- Minä kirjoitan yleensä nimekseni Janne Ahonen , joukosta kuuluu, ennen kuin nauru peittää äänen alleen.

Hyppääjät innostuvat.

- Minun taiteilijanimeni on Superman.

- Ei kun Spiderman, hämähäkkimies, yksi hyppääjä karjuu ja nostaa kätensä taisteluasentoon.

Koehyppääjä ei saa kaatua

Koehyppääjät alkavat päästä kunnon hurmokseen. Heitä ei kuulemma hävetä yhtään lässähtää alas jo kummulla, kymmeniä metrejä ennen kuusenhavujen alkamista.

- Ei meidän ole tarkoitus hypätä pitkälle, nuoret miehet vakavoituvat ihan hetkeksi.

- Jos koehyppääjä kaatuisi, oikeat hyppääjät pelästyisivät ja varmaan koko kisa menisi poskelleen, Vogel selittää.

Muut pitävät mahaansa ja kikattavat käteensä.

Pitävätkö he tähtihyppääjiä minään?

- Kyllä. Ehdottomasti. Saksan joukkue tuli lauantainkin kisan jälkeen taputtamaan meitä selkään ja kiittämään hyvästä työstä, Vogel nyökyttelee.

Erityisesti Itävallan Andreas Widhölzl on koemiesten mieleen. Siinä on kuulemma rehti kaveri.

- Ja sano terveisiä Janne Ahoselle. Se on pomo, Sterl sanoo.

Vieressä istuva Daniel Klausmann hauskuuttaa kaikkia tekemällä lahjomattoman Ahonen-imitaation.

Ehkä on kaikkien kannalta parempi, että jätetään se imitaatio omaan arvoonsa.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.