Ahonen mursi vihdoin Oberstdorfin taian
LAURA MATTILA
Kun Oberstdorfin mäkistadionilla valmistaudutaan keskiviikkoiltana mäkiviikon avauskisan viimeiseen hyppyyn, koko montussa on vain yksi ihminen, joka jaksaa uskoa Janne Ahosen voittoon.
Se ei ole Norjan Roar Ljökelsöy , joka liiteli toisellaan huikeat 140 metriä ja verryttelee jo käsiään voittotuuletusta varten.
Se ei ole Suomen mäkimaajoukkueen päävalmentaja Tommi Nikunen , joka on jo melkein onnitellut Norjan päävalmentajaa Mika Kojonkoskea.
Se ei myöskään ole Ahoselle sydämensä menettänyt saksalaisfani, joka puree tumppujaan ja sulkee silmänsä, kun Ahonen ponnistaa lentoon.
Se on Janne Ahonen, joka malttaa keskittyä omiin hyppyihinsä ja venyttää paljon Ljökelsöytä huonommissa olosuhteissa 133,5 metriä.
Se riittää voittoon.
- Harvoin olen näin paljon jännittänyt. On se uskomattoman kova mies, Nikunen puistelee päätään juhlien keskellä.
Hyppääminen on helppoa ja hauskaa
Ahosella on keskiviikkoiltana monta syytä juhlaan. Voitto tuo suomalaiselle jo kahdeksannen voiton kauden maailmancupissa. Vieläkin enemmän lahtelainen iloitsee siitä, että Oberstdorfin taika murtuu vihdoin, 13:nnella yrittämällä.
Ahonen on voittanut mäkiviikon kokonaiskilpailun kaksi kertaa, mutta Oberstdorfissa suomalainen ei ole koskaan ollut parhaimmillaan.
Pimeässä mäkimontussa Ahonen on kuitenkin tyylilleen uskollinen, eikä suostu spekuloimaan, onko koko turneen voitto jo taskussa.
- Yksi on nyt voitettu, mitään muuta ei ole vielä saavutettu, Ahonen murahtaa samalla, kun järjestysmies kiskoo suomalaista hihasta tiedotustilaisuuteen.
Kansainvälisen lehdistön edessä Ahosen ilme sulaa ihan hitusen.
Suomalainen latelee toimittajien kysymyksiin neljän sanan vastauksia ja naurattaa kaikkia tiivistämällä parhaat vastaukset yhteen sanaan.
- Hyppääminen on juuri nyt helppoa ja hauskaa, Ahonen tiivistää.
- Ja olen hyvässä kunnossa, Ahonen sanailee.
Roar Ljökelsöy, joka nousi nappihyppynsä ansiosta toisella kierroksella 17 sijaa, on kisan jälkeen niin pilvissä, ettei muista ollenkaan vakuutella, miten pienestä Ahosen ylivoima on kiinni.
Malysz muistutti häviämisestä
Adam Malysz Päävalmentaja Nikunen ei halua edes ajatella Malyszin maalaamaa tulevaisuudenkuvaa.
- Menköön nyt näin, kun on mennäkseen, Nikunen myhäilee.
Ilmeisesti Nikunen ei ole ainoa, joka toivoo putken jatkuvan.
Saksalaiset toimittajat ovat äärimmäisen huolestuneita siitä, aiheuttavatko heidän kysymyksensä ja hehkutuksensa Ahoselle turhia paineita. Ehkä suomalaisen pää ei kestä, kun joka puolelle seisoo kissan kokoisia otsikoita Fin Airista ja Jäämiehestä.
- No pressure, ei paineita, Ahonen lohduttaa saksalaisia.
Hautamäki vahva kuudes mies
Matti Hautamäki - Toivottavasti en ole ikuinen kuutonen, Hautamäki huokaa samalla, kun roikottaa kristallipystiään lumessa.
Savolaisen kasvoilla välähtää melkein hymy, kun hän miettii, miten Ahosen voittokulku vaikuttaa muuhun joukkueeseen.
- Eipä se juuri missään tunnu. Sama Janne se meille on kuin aina ennenkin, Hautamäki myhäilee.
Suomen joukkueen ainoa kunnon hymy irtoaa Risto Jussilaiselta . 116,5 ja 130,5 metrin hypyt nostavat jyväskyläläisen 12:nneksi.
- Meni paremmin kuin uskalsin odottaa, Jussilainen huutaa huutomyrskyn läpi ja näyttää peukkua.
20:nneksi ponnistanut Tami Kiuru ja 33:nneksi sijoittunut Veli-Matti Lindström pitävät kasvonsa peruslukemilla.
- Ei tämä pitkälle riitä, Kiuru tiivistää kaksikon tunteet hämärässä illassa.
