Tandem on sokean ja näkevän yhteispeliä
STT)
Ateenan paralympialaisten osallistujien joukossa on suuri määrä urheilijoita, joista ei päältä katsoen arvaisi, että he kilpailevat liikunta- ja näkövammaisten kisoissa. Virve Taljavirran, 29, kohdalla ei kuitenkaan ole kyse proteesien huimasta kehityksestä tai jostain muusta selityksestä - Taljavirta on vammaton urheilija ja kilpailee tandempyöräilyssä sokean Merja Hanskin pilottina.
Vammattomia urheilijoita on toki mukana myös näkövammaisten juoksijoiden oppaina. Taljavirran erottaa heistä kuitenkin se, että tandempyöräily on paralympialaisten ainoa laji, jossa myös pilotit palkitaan mitaleilla.
Tammikuussa 50 vuotta täyttävällä Hanskilla on takanaan pitkä ura vammaisurheilussa. Ensimmäisiin paralympialaisiinsa hän osallistui jo vuonna 1980 lajinaan yleisurheilu. Hän pelasi myös pitkään maalipalloa ja on menestynyt myös talviparalympialaisten hiihdossa. Kaiken aikaa hänen mielessään kuitenkin kyti halu päästä pyöräilemään.
- Se tulee lapsuudesta. Pyöräilin pienenä niin innokkaasti, että isäni laittoi välillä pyörän piiloonkin kun tuli kolareita, sanoo Hanski, joka menetti näkönsä viisivuotiaana.
- Pyöräily on myös ainoa laji, jossa sokeakin voi painaa aivan rennosti. Esimerkiksi juostessa tai hiihtäessä joutuu hirveästi jännittämään, kun ei näe, Hanski sanoo.
Tandempyöräily tuli paralympialaisten ohjelmaan vuonna 1988. Kaksi vuotta myöhemmin Hanski sai ensimmäisen kilpatandeminsa, mutta sitten alkoi pitkä ja turhauttava pilotin etsintä. Sitä jatkui toistakymmentä vuotta, kunnes Taljavirran seuraan Järvenpään pyöräilijöihin tuli tieto pilottia etsivästä sokeasta.
- Ajattelin, että tuopa kuulostaa erikoiselta, täytyy testata, Taljavirta sanoo ja kertoo halunneensa avartaa maailmankuvaansa.
- Merja on ensimmäinen sokea, jonka tunnen. Ja kun katselee yksijalkaisia tai kädettömiä pyöräiljöitä, tajuaa ihmisten valittavan niin pienestä.
Pilotteja olympiakarsinnoista
Näkövammaisten opasurheilijoilta vaaditaan vankkaa tasoa. Esimerkiksi sokeiden maailmanennätys sadan metrin pikajuoksussa on 10,96, joten näkövammaisen vauhtiin mukautuvan oppaan täytyy olla vielä tätäkin vauhdikkaammassa vireessä.
Taljavirta on nuorempana voittanut pyöräilyssä kaksi PM-pronssia. Joissakin maissa paralympialaisten tandemin piloteiksi valitaan parhaat olympiakarsinnoissa pudonneet ajajat.
- Ainakin Yhdysvalloissa ja Australiassa tehdään näin, kun siellä on huolto ja valmennus ovat vammaisten ja vammattomien puolella yhteiset, Taljavirta tietää.
Taljavirta sanoo, että hänen täytyy pystyä polkemaan vähintään saman verran kuin Hanskin. Pilotin ja näkövammaisen välisellä voimaerolla ei ole merkitystä, mutta suuri kokoero voi haitata.
- Pilotti saa olla isompi, mutta jos näkövammainen on huomattavasti isompi, voi pilotin olla hankalaa ohjata pyörää, Taljavirta sanoo.
Ateenassa Taljavirran ja Hanskin toiveet kohdistuvat erityisesti lauantain ja maanantain maantiekisoihin. Radalla he sijoittuivat kilometrin aika-ajossa kahdeksansiksi. Se oli rohkaiseva tulos, sillä Hanski ei ole ennen Ateenaa koskaan kilpaillut radalla.
