Urheilu

Vain voittajaa
ei haukotuta

TS/turun tietokuva
TS/turun tietokuva

Ei kohauta ketään, kun matadori voittaa härkätaistelun. Uutiskynnys ylittyy vasta, jos härkä sattuu pieksemään ihmisen.

Näin tapahtuu parhaillaan myös formula 1 -urheilussa.

Kun Michael Schumacher voittaa, katsojia haukotuttaa. Mutta jos tässä "härkätaistelussa" joku kilpailevan tallin kuljettaja onnistuu kukistamaan saksalaismatadorin ja hänen punaisen Ferrarinsa, niin se säväyttää.

Tällä kaudella kaivatut elämykset ovat jääneet perin vähiin.

Schumacher on jättänyt meriittimarkkinoilla muille vain Malesian GP-kisan nopeimman kierrosajan ( Juan Pablo Montoya ) ja San Marinon GP-paalun ( Jenson Button ).

Kaiken muun maailmanmestari on kerännyt visusti omaan pussiinsa.

Schumi ajaa kuin nuoruutensa innossa. Hän nauttii, hänellä ei ole tylsää ja hänellä on ainutlaatuinen kyky pitää koko Ferrari-miehistön motivaatio korkeimmillaan.

Ferrarin ylivoimaa voisi verrata vaikkapa McLaren-Hondaan kaudella 1988, jolloin brittitalli oli hilkulla voittaa kaikki 16 osakilpailua. Ferrari voi voittaa nyt kaikki 18 GP:tä, mutta erona silloiseen McLareniin on se, että tässä tallissa voitoista ajaa vain Schumacher.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Jostain syystä Rubens Barrichello on suistunut kokonaan tallikaverinsa kyydistä. Murskaava ero Schumacheriin - lähes 1,5 sekuntia per kierros - on tyrmäävä, kun tällä kaudella brasilialaisen piti olla lähempänä tallikaveriaan kuin koskaan ennen.

Yhden miehen show uhkaa jatkua kauden loppuun asti. F1-urheilussa ei yhteen autoon aseteta lisäpainoja rasitteeksi eikä sääntöjäkään voi muuttaa niin mullistavasti, että F2004-auton ja Schumin etumatka hupenisi merkittävästi.

Ainoastaan Monaco on sellainen kilpailu, missä yllätyksille voi jäädä sijaa. Paineen alla Schumacherkin tekee virheitä, mutta kuten lauantain aika-ajo näytti, lipsuessaankin hänen vauhtinsa on vakuuttavan väkevää.

Varmaa on, että tv-yleisö reagoi tavallaan jännityksen katoamiseen MM-taistosta. Siinä onkin Bernie Ecclestonella puuhaa ja päänvaivaa, millä pitää katsojaluvut edes kohtuullisina.

Nykyisellä menolla se on mahdotonta.

Esimerkiksi Kanadassa keskiarvo oli viime vuonna 17 miljoonaa katsojaa kisaa kohti. Nyt - ilman Jacques Villeneuvea ja jännitystä - keskiarvo on romahtanut yhteen miljoonaan.