Kalle Palanderin harteille on jäämässä rutkasti suomalaisen alppihiihdon menestystoiveista Salt Lake Cityn olympialaisissa. Vuoden 1999 pujottelun maailmanmestari kyttää uransa toiseksi parasta - miksei parastakin - saavutusta Deer Valleyn äärivaikealta rinteeltä lauantaina.
Miesten pujottelu päättää kisojen alppiurakan, ja Palanderilla on muikeat lähtöasetelmat. Torniolaismonacolaisen maailmanmiehen kunto, tekniikka ja asenne ovat kohdallaan ja ilme tutun päättäväinen. Herjakin lentää entiseen malliin.
Palander sai torstain suurpujottelusta alle kaksi kisastarttia. Ensimmäinen tuotti odotetunlaisen 27:nnen sijan, toinen paiskasi Palanderin kyljelleen. Yhtä pitkälle ei päässyt lajin erikoismies Sami Uotila .
- Semmonen päivä, Palander aloitti hakatessaan sauvojaan pystyyn.
Palanderia harmitti laskunsa alussa kellahtaneen Uotilan puolesta. Palander tosin muistutti, ettei kyseessä ole joukkuelaji, eikä hänen tunnelmansa kisaurakan huipennukseen latistunut.
- Nyt aletaan keskittymään olennaiseen, Palander totesi.
Palanderin ainoa huolenaihe koskee pujottelun kisarinnettä. Palander tietää, että rinne on kovin hankala ja sellaisena hänelle sopiva, mutta alustan kunto on arvoitus. Palanderinkin mielestä rinne oli keskiviikkona kisatussa naisten sohjopujottelussa "naurettavassa kunnossa".
- Lauantain kelillä ei ole väliä. Kunhan ne nyt sais laitettua sen kuntoon. Luulisi, että ne saa sen kuntoon, Palander pohdiskeli jäädytyksen ja muiden rinnevalmistelujen tärkeyttä.
Palander ennakoi arvokilpailuun sopivan runsaasti keskeytyksiä. Omista asetelmistaan Palander nosti esiin sen, etteivät muut osaa pelätä häntä.
- Kukaan ei usko, että voisin olla palkintopallilla, kukaan ei pidä mua vaarallisena tai varteenotettavana voittajaehdokkaana. Sieltä on hyvä iskeä, Palander luonnehti tilanteeksi.
