Ravien ja viinien hurmaa

TS/Natalia Kopkina
TS/Natalia Kopkina

- Hevosen liha on toki tunnetusti mureaa ja kävisi siten mainiosti hyvän liharuuan raaka-aineeksi, mutta sen hyödyntäminen ruoanlaitossa tuntuisi varmaan eettisesti jotensakin pahalta, Johansson tuumaa.

Monenlaisista muista aineksista hänen käsissään kyllä syntyy maukkaita ruokia niin perheen arkiaterioille kuin hieman juhlavampiinkin tilaisuuksiin. Ja varovaisin sanakääntein - jotta ei loukkaisia vaimokultaa - mies kertoo tekevänsä ruokaa viitenä päivänä viikossa.

Hän ei kuitenkaan koe tilannetta miksikään roolikysymykseksi, koska pitää ruoanlaitosta. Kyse on puhtaasti siitä, että vanhempien työajat ja lasten lukuisat harrastukset määräävät sen, kuka Johanssonin perheessä kulloinkin kauhan varteen tarttuu. Samasta syystä on myös tärkeää ja järkevää suunnitella ennakolta seuraavan viikon ruokaostokset ja -listat. Siitä Roger Johansson on erityisen iloinen, että perheen kolme lasta auttavat mielellään ruoanlaitossa. Lisäoppia on tiedossa tänä lukuvuonna ainakin perheen esikoisella, 13-vuotiaalla pojalla, jonka aineyhdistelmään kuuluu nyt myös kotitalous.

Johansson kertoo ruuanlaittoinnostuksensa syttyneen aikoinaan puhtaasti käytännön tarpeista. Hän sinnitteli pinttyneenä poikamiehenä 35 vuoden ikään saakka mutta tajusi jo melko varhain, että ruuan valmistaminen itse oli sittenkin pitkän päälle kannattavinta. Ei kuitenkaan välttämättä kovin mielikuvituksellista, sillä mies muistelee nauraen aterian syntyneen varsin usein puuroriisistä ja jauhelihasta.

Viinien maistelua hyvässä seurassa

Porissa syntynyt Roger Johansson muutti vuonna 1978 Turkuun ryhtyäkseen opiskelemaan Åbo Akademissa geologiaa ja biokemiaa. Joskus 1980-luvulla hänkin innostui kotiviinibuumista. Kavereiden kanssa kokeiltiin myös ruokaviinien valmistamista kauppoihin tuolloin tulleiden teollisten viinipakkausten avulla.

Kaverukset panivat pystyyn ikioman viiniraadin, joka alkuun vertaili omatekoisia viinejä kaupallisiin tuotteisiin ja viimein monopolituotteita keskenään. Vähitellen toiminta kuitenkin kuihtui olemattomiin. Yksi kavereista oli jo tuolloin jäsenenä viiniseura Munsänkarnanissa, ja hän houkutteli Johanssonin mukaan toimintaan. Niin tämä päätyi viimein seuran hallitukseen ja toimi puheenjohtajana vuosina 2001-2004 eli sääntömääräisen kolmivuotiskauden. Nykyään hän jatkaa taas rivijäsenenä.

Johansson kertoo Suomen Munsänkarna-yhdistysten toimineen alkuun Ruotsin kansallisen yhdistyksen alaosastoina. Nyt meillä on kuitenkin oma kansallinen pääyhdistys ja sen alaisuudessa 15 paikallista, joista suurimmat toimivat Helsingissä ja Hämeenlinnassa. Hän toteaa samalla ilahtuneena, että Turun Munsänkarna ry on toiminnaltaan varsin virkeä, sillä sen noin kuudestakymmenestä jäsenestä käy viininmaistajaiskokouksissa aina keskimäärin 20-30 eli liki puolet.

Vuoden mittaan jäsenet kokoontuvat 11 kertaa siten, että kesä on rauhoitettu. Yhdistyksen vuotuinen jäsenmaksu on 50 euroa ja liittymismaksu saman suuruinen, joten ensimmäisen vuoden kulut voivat tuntua kovin korkeilta.

Vastineeksi saa kuitenkin Viinilehden. Lisäksi yhdistys pyörittää jatkuvasti erilaista kurssitoimintaa, joista hilpeimmältä vaikuttaa verrattomia ahaa-elämyksiä tuottava kurssi Viinintuntijaksi kolmessa tunnissa . Parhaillaan on menossa rypälekurssi, joka saatetaan koepisteeseensä kevääseen mennessä.

Voisi kuvitella, ettei pelkkä palava harrastus raveja kohtaan riitä edellytykseksi hevosurheiluyhdistyksen toimitusjohtajan virkaan, mutta uskokaa tai älkää; juuri niin tapahtui Roger Johanssonille. Hän oli jo synnynkaupungissaan Porissa käynyt innokkaasti raveissa ja imenyt itseensä runsaasti alan tietoa. Muutettuaan Turkuun opiskelemaan hän paineli rohkeasti Turun Hippoksen silloisen toiminnanjohtajan Orvo Rinteen puheille tarjoutuen yhdistyksen palvelukseen. Nuorukaisen tietämys alasta taisi yllättää Rinteen, ja niin tämä palkkasi hänet töihin muutamaksi päiväksi viikossa.

Johansson hoiti hommansa opiskelun lomassa, ja ensimmäinen vuosi vilahti ohi kuin huomaamatta. Vuonna 1979 Rinne jäi eläkkeelle ja Roger Johansson sai hoitaa avoimeksi jäänyttä virkaa kesän ajan.

Syksyllä paikka pantiin hakuun ja Johansson valittiin Turun Hippos ry:n toimitusjohtajaksi. Ensi keväänä tätä pestiä tulee kestäneeksi jo 28 vuotta.

Miten saada kansa taas raviradoille

Noiden vuosien aikana alalla on koettu monia muutoksia. Enää ei pärjätä pelkästään puhtaalla ja innokkaalla urheilun ihannoinnilla, jos kohta urheilumieltä ei tietenkään saa tyystin unohtaakaan.    

  Mutta kuten kaikilla muillakin aloilla myös ravien kaltaisen areenaurheilun pyörittämisessä tähdätään nykyään taloudellisten voimavarojen löytämiseen, Roger Johansson tähdentää.

  Ihmiset pitäisi saada liikkeelle ja tulemaan raviradoille mutta nykypäivän tekniikka toimii sille haasteellisena vastavoimana.

  Laajakaista mahdollistaa ravien reaaliaikaisen seuraamisen televisiosta, jolloin jäädään mieluummin kotiin.

Myös ravipelien viimeaikainen kehitys on osaltaan vaikuttanut asiaan. Vuoteen 1995 saakka ravipelejä oli mahdollista pelata vain raviratojen porttien sisäpuolella. Nyt voi pelata R-kioskeissa, pienissä baareissa, muutamissa ravintoloissa sekä yksityisissä kioskeissa, ja ensi vuonna pelipisteitä tulee parikymmentä lisää.

Mutta toki Metsämäessäkin voi käydä pelaamassa viitenä päivänä viikossa, jolloin siellä on kuvayhteys kulloisellekin ravipaikkakunnalle.

Viimeksi kuluneiden viiden vuoden aikana Metsämäessä on Johanssonin mukaan järjestetty 31 ravit vuodessa entisten 40 sijasta. Mutta samaan aikaan on alueen merkitys hevosten valmennuskeskuksena merkittävästi kasvanut. Koska maanteille ei ole hevosten kanssa menemistä, tarjoavat ravirata, hiittisuora ja metsäreitit hyvät harjoitusmaastot ravureillle.

Tämän lisäksi Metsämäessä järjestetään monia muitakin tapahtumia kuten greyhound-kilpailuja, raviponikouluja ja pienimuotoisia messuja kuten esimerkiksi ensi viikonlopun ekomessut.

Tällä tavoinkin saadaan nostettua käyttöastetta, toteaa Johansson, jota ilahduttaa suuresti myös nuorisotoiminnan kasvava osuus.

Ritva Adenius

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.