Unelmoitko vanhan ajan idyllistä meren rannalla? – Tästä kaupungista saat ison puutalon keskustasta jopa 50 000 eurolla

Nina Wikman tarjoaa majoitusta talonsa pihapiiriin kuuluvassa kesähuoneessa. Talo sijaitsee pääkadun varrella, mutta kesähuoneesta on merinäköala ja takapihalla on lampaita.
Nina Wikman tarjoaa majoitusta talonsa pihapiiriin kuuluvassa kesähuoneessa. Talo sijaitsee pääkadun varrella, mutta kesähuoneesta on merinäköala ja takapihalla on lampaita.

Kaskisten idylliseen tunnelmaan pääsee sisälle parhaiten majoittumalla bed and breakfast -paikkoihin. Suurten vanhojen puutalojen takaa löytyy hyvin hoidettuja pihoja ja jopa lampaita. Moni on ostanut vanhan talon vapaa-ajan kunnostusprojektiksi, sillä hinnat eivät päätä huimaa.

Laura Krohn, teksti ja kuvat

Takapihalla vipeltää kolme 10-viikkoista karitsaa: Klara, Maija ja Rosa. Ei uskoisi, että Nina Wikman asuu kaupungin pääkadun, Raatihuoneen kadun varrella.

– Meillä on lampaita nyt seitsemättä kesää. Niistä on tullut kaupungin nähtävyyksiä, Wikman naurahtaa.

Lampaat ovat hyvin kesyjä ja tulevat emäntänsä silitettäväksi ja halittavaksi kuin koiranpennut.

– Näitä on syötetty tuttipullolla, joten ne eivät pelkää ihmisiä, kuuluu selitys.

Kaskisten idyllisissä pihapiireissä on myös Bed&Breakfast-majoitusta. Wikmanilla on talonsa pihapiirissä kesähuone, johon mahtuu enimmillään viisi yöpyjää.

– Aluksi rakensimme sen omille vieraillemme, mutta sitten naapuritkin alkoivat kysellä, ja sana levisi, hän kertoo.

Kysyntää riittää, ja esimerkiksi heinäkuussa ei ole enää yhtään vapaata yötä jäljellä. Majoitustoiminta saattaa laajentua tulevina vuosina, kun perheen teini-ikäiset lapset muuttavat omilleen.

Majoitus on kuitenkin sivuhomma, sillä Wikman käy töissä 95 kilometrin päässä Vaasassa matkatoimistossa. Viikossa hän pitää kaksi etäpäivää.

Yöpyjinä on paljon pariskuntia.

– Tämä on hieno kesämatkailukohde. Olisi varmaan muinakin vuodenaikoina, mutta sitä emme ole oikein oppineet hyödyntämään vielä, Wikman sanoo.

Emännälle helpoimpia ovat vieraat, jotka tulevat Kaskisiin tuttaviensa luo, jolloin heillä on jo valmiiksi ohjelmaa.

– Turisteille pitää keksiä aktiviteetteja. Teen heille reittejä kartalta, paljasjalkainen kaskislainen sanoo.

Pikkukaupunki on kesälläkin todella rauhallinen.

– Pääkaupungista tulevat ovat vähän shokissa tästä hiljaisuudesta, mutta rauhoittuvat kyllä parissa päivässä, Wikman nauraa.

Toinen aamiaismajoitusta tarjoava kaskislainen, Maarit Varjonen, vahvistaa asian. On yksi asia, mitä jokainen majoittuja kysyy.

– Missä kaikki ihmiset ovat? Se ihmetyttää, että on hyvin hoidettuja taloja ja pihapiirejä, mutta kaduilla ei näy ketään.

Maarit ja Janne Varjosen yhdeksän huoneen talo on Närpiön vanha pappila vuodelta 1813. Se on siirretty Kaskisiin vuonna 1891. Pariskunta on pitänyt majataloa kymmenen vuotta.

– Etsimme lähinnä omaa kotia, mutta kun tässä oli niin paljon huoneita, tuli idea majoitustoiminnasta.

Majoituskäytössä on kolme yläkerran huonetta sekä piharakennus.

Varjoset muuttivat rannikkokaupunkiin Nousiaisista.

– Näimme ilmoituksen talosta, tulimme katsomaan ja ihastuimme. En edes tiennyt aiemmin, että Kaskinen on olemassa. Tämä sopi meille, sillä kalastuksesta tykkäävä mies halusi talon veden ääreltä. Minä taas halusin paikkaan, jossa on katuvalot ja kauppa lähellä, Maarit Varjonen sanoo.

Aiemmin mies ajoi rekkaa. Vaimo on työskennellyt muun muassa pankissa ja maatilamatkailussa.

– Bed&Breakfastin pitämisessä on parasta oma vapaus. Ja vaikka olen vain kotona, tapaan paljon erilaisia ihmisiä.

– Ensimmäisenä iltana vieraat ovat yleensä omissa oloissaan, mutta aamupalalla syntyy jo juttua.

Maarit Varjonen on opetellut vanhaan taloon muutettuaan myös uusia kädentaitoja: hän entisöi ja verhoilee vanhoja huonekaluja.

Päivät koostuvat aamiaisen laitosta, huoneiden siistimisestä ja pyykkäyksestä. Aina välissä emäntä kykkii puutarhassa.

– Kesällä ei itse pääse täältä pihapiiristä yhtään minnekään, mutta se on se sesonki, kun raha pitää hankkia. Välillä petipaikkoja tarvittaisiin enemmänkin, ja joskus pitää myydä ei-oota.

Talvella väkeä käy satunnaisemmin. He ovat työmiehiä tai sukuloijia.

Rikastumaan ei pääse.

– Kaskinen on sen verran pieni paikka, ettei matkailijoita riitä tasaisesti. Lisäksi kesti aikansa, ennen kuin paikkamme tuli tutuksi. Asiakkaat palaavat ja kertovat paikasta edelleen.

Alunperin Maarit Varjonen suunnitteli pitävänsä myös kahvilaa, mutta aika ei riittänyt molempiin. Nyt hän leipoo pienimuotoisesti tilauksesta.

Majatalolla on kotisivut, mutta muuten Varjoset eivät juuri mainosta. Paikka ei ole ollut avaamisensa jälkeen päivääkään kiinni. Joulunakin on pidetty auki. Kerran jouluksi tuli viisi ihmistä Uudesta-Seelannista. He olivat tulleet sukuloimaan Suomeen.

Isäntäpari ja perheen lemmikit ovat tottuneet vieraiden tuloon ja menoon.

– Aluksi olin tarkka, että vieraat eivät saa tulla meidän omiin tiloihimme, kuten keittiöön, mutta nyt kaikki on iloisesti sekaisin. Ainoastaan makuuhuone on meidän oma tilamme.

Kultainen noutaja Aqua ja kissat Pippuri ja Papu loikoilevat rennosti milloin missäkin. Ne eivät korvaansa lotkauta, kun ihmiset hyppivät niiden yli.

Kaskisten kaupunki porskutti mukavasti, kun Metsä-Botnia toi vaurautta ja työmatkalaisia. Sellutehdas kuitenkin lopetettiin kymmenen vuotta sitten, ja paljon asuntoja ja taloja jäi tyhjilleen.

Monet niistä ovat löytäneet ostajansa paluumuuttajista ja eläkeläisistä. Myös vapaa-ajan kunnostusprojekteiksi on ostettu vanhoja taloja.

– Osalla on kytköksiä Kaskisiin tai muuten Pohjanmaalle, mutta tänne on tullut myös sellaisia, jotka ovat käydessään vain ihastuneet paikkaan, kertoo kaupungin hallintojohtaja Margit Kaseva.

Koko ajan on kuitenkin myynnissä asuntoja. Esimerkiksi 1970-luvun kerrostaloasuntoja kaupataan 13 000 eurolla. Vanhan puutalon saa keskustasta halvimmillaan 50 000-70 000 eurolla.

Matkailuun on viime vuosina panostettu, tosin säästösyistä kaupungissa ei ole enää matkailusihteeriä. Matkailuasiat kuuluvat hallintojohtajalle.

– Matkailu on ollut meillä hyvässä vireessä. Ympäristöhän on idyllinen ja aivan poikkeuksellinen. On merellisyyttä, käsityöläisyyttä ja rauhaa. Kaskinen on vehreä kaupunki ja ihmiset hoitavat pihojaan, Kaseva sanoo.

Kaupungissa on välitön ilmapiiri ja kaikki tuntevat toisensa. Kun hallintojohtaja kävelee kaduilla, lähes jokainen vastaantulija on tuttu.

Ompelimoa pitävä Anne Bärnlund kertoo Kaskisten parhaan puolen.

– Jos haluat tutustua ihmisiin, se on helppoa. Mutta jos haluat olla omissa oloissasi, sekin sopii.

Vaikka pikkukaupunki on hiljainen, tapahtumaviikonloppuina se kerää paljon väkeä.

Perinteiset kalarantapäivät pidetään 29.-30.6. Silloin historiallinen Kalaranta herää eloon kahden päivän ajaksi. Tarjolla on kalaruokaa, pop up -kahviloita, savustettua kalaa, lähialueen herkkuja, käsityömyyntiä, näyttelyitä, musiikkia, esityksiä ja vanhan ajan tunnelmaa.

Museojuna Seinäjoelta kulkee Kaskisten tapahtumiin 1-2 kertaa vuodessa.

Kaskisten Musiikkikesä pidetään 18.-21.7. Tapahtumapaikkana on 1780-luvulla rakennettu Bladhin talo, mutta konsertteja on tänä kesänä myös Brenvikin kartanossa, kirkossa ja ravintoloissa. Tapahtumassa on ollut sukupolvenvaihdos: taiteellisen johtajuuden ovat ottaneet sisarukset pianisti Anna-Mari Peltonen ja sellisti Samuli Peltonen.

Pihakirpputori ja piknikjazzkonsertti on vuorossa lauantaina 27.7. Myyntiä on yli 60 pihalla ja myös torilla. Samalla voi kurkistaa kaskislaisten puutalojen hyvin hoidettuihin pihoihin. Kello 16 alkaa ilmainen jazzkonsertti puistossa.

Silakkamarkkinat pidetään 5.-6.10. Kaskisten sisäsatama on maan tärkeimpiä silakkakeskuksia ja nyt myynnissä on silakkaa, kalaherkkuja, syksyn satoa ja käsitöitä.

Majakkasaari on ainutlaatuinen kokemus

Sälgrundin majakkasaari avomeren äärellä on vain 10 minuutin venematkan päästä Kaskisten kalasatamasta. Yöpyä voi vanhassa luotsiasemassa ja pihapiirin aitoissa.

Kuljetus järjestyy tilauksesta, mutta viikonloppuna 13.–14.7 Sälgrundissa on avoimet ovet ja saarelle nonstop-kuljetuksia. Kansainvälinen majakkaviikonloppu järjestetään 17.-18. elokuuta.

Saarella on koskematonta luontoa ja luontopolku. Majakkaan pääsee sisään pientä pääsymaksua vastaan, tosin ei aivan ylös asti.

Fakta

Historiallinen puutalokaupunki

Kaskinen on 1300 asukkaallaan Suomen pienin kaupunki. Se sijaitsee länsirannikolla Porin ja Vaasan puolessavälissä.

Kaupungin hyvin säilynyt puutalokeskusta on rakennettu 1700-luvun ruutukaavaan.

Työpaikkoja tarjoavat Metsä Boardin kemihierretehdas, puunjalostuksessa Lunawood ja Aureskoski sekä vilkas vientisatama.

Kaskinen neuvottelee parhaillaan kuntaliitoksesta Närpiön kanssa.

Majoitusta tarjoavat hotelli Kaske, neljä B&B-paikkaa, Sälgrundin luotsiasema ja Marianrannan camping.